Leirielämä on pitkälti treenaamista, syömistä, lepoa, treenaamista, treenaamista ja syömistä. Perusarkeen on hyvä saada välillä pientä piristystä, että pysyy elämä mielekkäänä ja pilke silmäkulmassa.. Tsuumataampa pikaisesti neljään leirielämäämme viime päivinä virkistäneeseen tapahtumaan tai asiaan.

1. Mansikka-piknik. Käytiin Pauliinan kanssa pari päivää sitten vapaa-iltapäivänämme parin tanskalaisen pojan kanssa Appelssiinipuistossa piknikillä. Arska paisto ja puut oli appelssiinejä pullollaan. Piknikkieväinä meillä oli vuoden ensimmäiset mansikat!

2. Sienitalo. Samojen kavereiden kanssa mentiin illalla syömään Montaditosiin. Montaditos on espanjalainen ravintolaketju, jossa minisandwichejä erilaisilla täytteillä on ruokalistalla 100 kappaletta. Joka keskiviikko Montaditosissa on euron päivät, ja hyödynnettiin tietenki se. Viis montaditoa naamaan meille tytöille ja pojat tais syödä kuus. Ja tällä kertaa selvittiin suhteellisen oikeilla nimillä (Maria, Paulina, Nils ja Asmus). Montaditosissa kun siis aina kutsutaan nimellä ostajaa kun annos on valmis. Viime leirillä kun käytiin Milkan, Miikan ja Miikan kanssa, kassatyypillä meni ihan pasmat sekasin kun Milkan jälkeen olis tullu Miika. (Ihan sama nimi??) Puhumattakaan jos sen jälkeenkin olis vielä tullu Miika, mutta siihen asti ei päästy. Vaihdettiin suosiolla nimet, ettei raukka parka menis ihan sekasin. Miikoista tuli sitten Juan ja Kirpa.. Mutta tosiaan, asiaan. Sienitalostahan mun piti puhua. Sienitalo on sellanen moderni sienten mallinen rakennus keskustassa täällä, aika hiljattain valmistunut. Rakennus on aika huge ja sinne pääsee katolle kävelemään 1,20e hinnalla. Kukaan meistä ei ollut käynyt ylhäällä, joten mentiin sinne. Maisemakuva ylhäältä.

 

3. The Valehtelupäivä. Päivän aikana oli ollut puhetta valehtelemisesta, ja sitten illalla keksittiin Pauliinan kanssa, että yritetään olla koko seuraava päivä niin, että vain valehdellaan. Se kyllä rajoittui siihen, että valehdellaan toisillemme, muille olis ollu ehkä vähän vaikee alkaa valehtelemaan ("Mennääkö kympiltä reenaa? - Ei käy"). Nooo, se valehtelu. Kohtuullisesti onnistuttiin. Päivä alkoi pirteästi "Vähän sä oot läski" -kommentilla ja päivän mittaan meille kehittyi ihan toiset identiteetit. Tiivistettynä mä olin Jussi Petra, Suomesta Norjaan adoptoitu, tällä hetkellä 28-vuotias kihara- ja punatukkainen luokanopettaja. Olin kihloissa Jan-Olofin kanssa ja harrastin jousiammuntaa ja keräilin sisiliskon häntiä. Mulla oli myös lemmikkisisilisko nimeltä Kajsa. Mulla oli yksi adoptioveli ja mun adoptioisä oli sirkustirehtööri ja äiti kätilö. Jouluisin tein koko suvulle aina soppaa vuoden aikana kerätyistä sisiliskon hännistä. Pauliina oli Seppo Kaarina, argentiinalainen mutta koko ikänsä Kiinassa asunut. Siks sillä oli myös vinot silmät, kun nuorena on niin herkässä iässä, että ne oli tarttunu. Seppo harrasti pitsinnypläystä ja sillä oli seittemän isoveljee eikä yhtään kaveria. Se oli 13v ja seurusteli 33-vuotiaan Chiun kanssa.

Ja tossa oli tosiaan tiivistettynä ^^ Ei oo kyllään pitkään aikaan naurettu niin paljon kun ton päivän aikana.. Pokkaa on vaan niin vaikeeta pitää. mutta mä luulen, että on mielikuvituksella tosi hyvää virikettä tollanen, pitää ihan spontaanisti keksiä vaan jotain, improvisoida kun toinen kysyy jotain tai jos ite kertoo tai puhuu. Välillä oli kyllä tosi haastavaa miettiä, miten johonki arkisempaan kysymykseen pitäis vastata. Heh, mutta hauskaa oli :D

4. Pelle Hermanni. Sitten viimesenä muttei vähäisimpänä, Pelle Hermanni. Se on täällä. Täällä meidän hotellissa. Se taitaa valmentaa jotain soutajia, en tiiä minkä maalaisia. Se pukeutuu ihan supervärikkäästi, ei ikinä varmaan käytä mustaa tai harmaata. Sillä on raidallinen liivi, jota ensin luultiin jopa pelastusliiviksi, mutta kun se pitää sitä ruokailuissakin päällä, niin fiksuina pääteltiin että ei se taida pelastuliivi olla. Sille kun kuvittelee punasen pellennenän ja taustalle Pelle Hermannin tunnusmusiikin niin aww. Täytellistä. Takuuvarma piristys, ei voi muuta kun hymyillä ^^ Kävin salanappaamassa siitä puhelimella kuvan, mutta kovin läheltä en kehannu. Mutta kyllä tästäki näkee oleellisen: vihreet housut, keltanen paita, punavalkoraidallinen liivi, päälaelta kalju pää :D