Aamulla oli ihan ookoo keli. Aurinko ja pilvet vaihtelivat, lyhythihaisella lämppärillä melottiin. Aamureenin jälkeen jätin pyörän harjoituskeskukselle ja kävelin takaisin. Menin Lidlin kautta, piti ostaa pientä eväspurtavaa matkalle. Ostin säkillisen pieniä yksittäispakattuja croissantteja, keksipaketin ja fruit&nut -suklaalevyn. Jotta on edes jotain millä saada verensokeria kohoomaan tarpeen vaatiessa. Kämpillä sitten kokkasin nopeasti viimeisen lämpimn aterian ja tein lopuista munista vielä munakkaan, jotta kaikki pilaantuvat ruokatarpeet tulisi kulutettua. Olinkin kyllä varsin täynnä sen aterian jälkeen. Säilyvät ruokatarpeet eli sokerin, suolan, pippurin, jauhon ja pastan vein harjotuskeskukselle Miikan ja Peten huoneeseen. Pojat antavat ne sitten eteenpäin Lotalle ja Pauliinalle, joilta minä sitten saan ne. Melankin jätin sinne ja jotain muuta pientä.

Aterioinnin jälkeen siivosin kämpän palautuskuntoon. Minun oli luovutettava se yhdeltä, jolloin Fernando tulisi hakemaan avaimet. Siivosin kiireellä, ei ollut yhtään liikaa aikaa, ja yllättävän paljon siivottavaa loppu pelissä. Lakaisu, tiskaus, roskien vienti, lakanoiden taittelu, huonekalut oikeille paikoilleen, hyllyjen pyyhintä jnejne.. Olin juuri yhdeltä valmis, mutta kuten arvata saattaa, Fernandoa ei taaskaan näkynyt missään. Yhtäkkiä muistin, että minulla on vielä jäätelöä pakastimessa. Lidlin jäätelöitä, mitä sarjapakkauksissa myydään. Kaksi kappaletta. Olin valmis, joten päätin mennä kadulle syömään jätskit vielä vege. Etsin aurinkoisen kohdan ja nautiskelin. Puolikahden maissa Fernando tuli mopollaan. Säätöä ja säätöä ja taas puheluita Manuelalle, ja lopulta sain kuitin ja depositin takaisin ja annoin avaimet. Sitten raahauduin trainingcenterille.

Oli alkanut tuulla. Kovaa. Ekaa kertaa tuuli kunnolla tällä leirillä, siinä mielessä aika hyvä säkä oli ollut. Päätin meloa edestakaisin kilpparipäädyssä, jossa oli vähän rauhallisempi aallokko ja tuuli. Melkein se kova tuuli on pahempi kuin aallokko, kun se tarttuu melaan ja yrittää kaikin voimin kaataa ja kiusata ja häiritä melontaa.

Reeni meni niin ja näin, tarkoitus oli meloa minuuttisia kovaa. Ei mennyt oikeastaan erityisen hyvin, ja reenin lopuksi olin vähällä masentua kunnolla ja tirauttaa pienet itkut päälle. Mutta sitten päätin: En halua lopettaa tätä leiriä alakuloisesti. Kausi on vasta alussa, ja olosuhteisiin nähden, siis että vedin väsyneenä ja yksin, vedin varmaan ihan ok. Kokosin itseni, ja päätin nauttia melonnasta kilpparipäädyn perukoilta takaisin laiturille. Tämä oli eka kerta kun oikeesti tahdon voimalla sain muutettua mielialaani näin, estettyä tuloillaan olevat itsetunnontappaja-ajatukset. Voisipa melkein sanoa, että henkistä kehitystä;D Reenin aikana muuten satoikin, eli mulla tuli tän reissun aikana sadepäivät leirin alkuun ja loppuun.

Sitten pikainen suihku poikien huoneessa ja taksi lentokentälle. Ja siitäpä alkoikin sitten taas odottelu.