Eilinen tiivitettynä: MELOIN ILMAN PAITAA!!! Siis pelkällä urheilutopilla, you know.. Siis oli lämmintä! Otettiin Miikan kanssa melontakuvia ennen melontaa, saa nähä tuliko millasia. Illalla löysin kolme superparasta ja superhalpaa korukauppaa, täytyy katsoa jos ensi leirillä kävisi valkkaamassa jotkut kivat korvikset sieltä.

Tänään lähdin aamulla uhkarohkeasti toppi päällä pyöräilemään rantaan. Virhe. Olin vain jotenkin olettanut, että eilinen lämpö jatkuisi. Olin kuitenkin selvästi alivarustautunut, keräsin katseita ei vain paljaan ihon vuoksi, vaan myös siksi, että olin ainut jolla oli hihaton paita ja shortsit. Kaikilla muilla oli takki tai vähintäänkin pitkähihainen. Ja kyllä tuli vähän vilunväristyksiäkin. Perhana sentään. Aurinkorasvankin kanssa olin siis plätrännyt turhaan. Taivas oli täysin paksun pilvimassan peitossa. Ja sellaisena se pysyikin koko päivän.

Mulla on jo vähän aikaa ollut aika väsynyt olo, mutta tänään se kulminoitui. Ei vaan jaksanut meloa. Ei jaksanut opiskella. Ei jaksanut tehdä mitään, hyvä kun jaksoi vähän roikkua netissä. Mutta melonta oli pahin. Kädet jotenkin niin väsyneet, ettei mitään rajaa. Ne ei jaksa nousta vedestä, ne ei jaksa suoristua, ne ei jaksa puristaa melaa. Vaikka en olekaan melonut moniakaan kovempi tehoisia reenejä, niin kyllä se peekoonassutuskin väsyttää. Blaah. Tekee hyvää päästä kotiin lepäämään. Tilaan ensitöikseni ilmaisen hieronnan itselleni. On vaan vaikea päättää mikä kohta vaatii kipeimmin hierontaa, kun joka paikka huutaa sitä.

Tänään iltalenkillä iski kauhea alemmuuskompleksi vai miksikä sitä nyt ikinä kutsutaankaan. Siis tuolla joella on joka ikisellä melojalla valmentaja mukana. Ja joka ikisellä soutajalla. Ja jopa tänään toista kertaa näkemälläni poolomelojalla. Jopa alle kymmenen vuotiailla nassikoilla, joilla kanootin reunat ulottuvat kainaloihin asti, jopa niillä on valmentaja veneessä vetämässä niille ohjattua reeniä. Jopa kymmenvuotiailla soutunelikköpojilla oli valmentaja vieressä. En ymmärrä miten kukaan suomalainen voi nousta hyväksi tälläisista lähtökohdista antaen näin tärkeässä asiassa näin paljon tasoitusta muille. Kunnioitukseni siis kaikille maailmalla pärjänneille suomalaisille melojille, uskomattoman kovia tyyppejä. Hohhoijaa, milloinkohan Suomen hemmetin kanoottiliitto alkaa saamaan jotain aikaiseksi. Villi veikkaus: ei koskaan. Tsemppiä vaan kaikille suomalaisille melojille!

Ps. Herculespuiston kolkot puut on jo tämän leirin aikana saaneet vihreitä lehdennuppuja ja osa on jo auennut, joten ensi leirillä varmaan puisto on hehkeimmillään!