Noniin, Suomen ainutlaatuisesta keväästä tuli nähtyä sen ihanuudet kuin myös se räntäsade ja loskakeli, ja tyytyväisenä lyhyestäkin Suomi-visiitistä käännän nokkani takaisin kohti lämpöä:) Tosin ennen Sevillaan saapumista minua odottaisi taas jo edelliseltä leiriltä liiankin tutuksi tullutta lentokenttäodottelua ja -nukkumista.

Suomen lentokentällä kävi pieni sähläys, ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokenttäkuulutetuksi: ”Matkustaja nimeltä Tuisku-Maria Jarva, pyytäisin teitä välittömästi ottamaan yhteyttä lähtöportille”. Vähän kerkesin pelästyä, mitä ihmettä?? En ollut mielestäni tehnyt mitään poikkeavaa eikö mukanani matkatavaroissa voinut olla mitään kiellettyä (ps. Sain matkatavarat mahtumaan 10 kiloon!! Oon aika ylpee siitä, mutta niinhän mun pitikin saada, koska Sevillasta mukaan pitää sitten mahtua melat ja muut). No, kipaisin sitten lähtöportille, ja selvisi, että se check-in -vastaanottovirkailija oli vahingossa repinyt (niin ne ryanairilla tekee) mun Frankfurt-Faro -lennon boardingpassin. Tosi kiva, ajattelin, saa kyllä hankkia uuden mulle, koska jos sitä ei oo niin joutuu maksaa 40e ylimäärästä check-in:ssä. Lopulta ne kuitenkin palautti mulle vaan sen revityn molemmat puolet ja sano että kyllä sillä pääsee.

Lento tuli ja meni, harmikseni jouduin haisevan perheen viereen istumaan ja kärsin hajusta koko matkan. Yö Frankfurtissa meni sekin, vaikkapa kyllä vähän turhan hitaasti, koiranunta nukkuen. Aamulla ostinnälkäisenä itselleni rehevän kinkkujuustopatongin ja tyydytin sillä pahimman nälkäni. Se oli vielä kohtuuhintanen, 3,10e, mutta mistä mä aina periaatepuolella kärsin eniten, on se veden hinta. Yleensä ostan ennemmin sitten kokista kuin että maksan pelkästä vedestä maltaita, mutta nyt ei vaan tehnyt mieli mitään hiilihapollista. Ja vaikka hampaita kiristellen pulitin vesipullosta 2,60e (kelatkaa nyt siis melkein yhtä paljon ku se hieno mehukas kinkkuvoileipäpatonki!), niin oli se kyllä taivaallisen makuista. Juuri oikean viileää ja ihanan raikasta.

Lento Faroon tuntui kestävän ikuisuuden, ja kaiken lisäksi kärsin huonosta olosta koko matkan, joten oli varsin epämukavaa. Lopulta saavuimme Faroon, ja jänskätin kauheesti kuinka nopeasti saisin laukkuni, koska siitä saattoi olla kiinni kerkeäisinkö 9.20 lähtevään bussiin Sevillaan. Olin kuitenkin taktikoinut väärin, tai no jättänyt taktikoimatta. Tajusin sen kyllä jo silloin kuin vein matkalaukut Frankfurtissa tiskille, olin varmaa melkein eka. Joten tietenkin ne pakattiin ekana ja alimmaiseksi ja tulivat ulos viimeiseksi. Kun matkalaukkuni viimein saapui, juoksin ulos ja taksille. Ja siitäpä alkoikin taas eräänlainen seikkailu. Jotenkin nää mun reissut tuppaa näköjään alkamaan aina kunnon seikkailulla:D