Nukuin hyvin ja lämpöisesti! Laitoin nimittäin täksi yöksi patterin päälle ja otin vielä viereisestä sängystä lisäpeittoja niin että mulla oli kolme peittoa:D Tänä aamuna ei ollut enää lisää ylläreitä kuivaushuoneessa. Pitää varmaan käydä vaivihkaa viemässä joku päivä ne pikkarit tonne yläkerran asunnon oven taakse.

Kävin aamulla puntilla, ja kappas keppanaa, harjoituskeskuksen puntti oli uusittu! Se on ihan tosimakee nyt, oikeen sellanen kokolattiatatamikin siellä tai mikä lie nimeltään onkaan. Ja melkein kaikki laitteet uusittu! Siitä on tullut ihan luksuspuntti. Puntilla ei ollut aluksi ketään muita, mutta melkein heti tuli kaksi poikaa. Kuunnellessani niiden puhetta tajusin tajuavani sieltä täältä. Ruotsalaisia ne ei ollut, ne mä olisin tunnistanut. Ja kielenkin olisin. Ne oli siis norjalaisia tai tanskalaisia. Ehkä ennemmin norjalaisia, koska tanskahan on sellaista mongerrusta. Päätin kysyä; olivat sittenkin tanskalaisia. Vielä vähän jotain muuta pientä jutusteltiin reenin aikana, sitten olin valmis ja kävin vielä melomassa kevyesti päälle. Ja tuli se mun latvialainen laiturilla vastaan ja se hymyili tosi ilosesti kun näki mut ja moikkas!! Oi tulimpa hyvälle mielelle:) Kannattaa siis hymyillä, pelkkä hymy voi piristää toista todella paljon.

Kotimatkalla huorapuistossa (okei lupaan selvittää sen oikean nimen!) oli meno päällä. Ihmisiä kaikissa kahviloissa aukion reunoilla, joka soitti harmonikkaa, ja keskellä puistoa oli erilaisia ja -kokoisia koiria juoksentelemassa ja leikkimässä keskenään. Laskin äkkiä, että siinä oli 12 koiraa, ja vähän matkan päässä tuli vielä 3 lisää vastaan. Aika paljon! Ne vaan leikki siinä vapaasti, omistajat jutteli lähistöllä keskenään. Muutenkin täällä Sevillassa koiria pidetään tosi paljon vapaana, yleensä lenkilläkin koira tallustelee kiltisti vapaana omistajan vieressä. Täytyy olla aika hyväluonteisia koiria siis, kun ne on niin rauhallisia eikä lähde muiden ihmisten tai koirien luo. Eipä olisi meidän Lurusta siihen:D

Päivällä kävin sitten viimein Carrefourissa. En ollut siellä ennen käynytkään, kuullut vaan huhuja kavereilta. Ja se tosiaan oli HUGE. Ostin sieltä pyörän niin kuin olin suunnitellutkin, sieltä kun niitä lähtee suhteellisen edullisesti, ja olenhan täällä kuitenkin pitkään tänä keväänä. Hyvällä säkällä pyörä säilyisi ehjänä ja kunnossa harjoituskeskuksen pihalla ensi vuoteen. Olin nostanut pyörää varten käteistä, muita ostoksia varten minulla oli kortti mukana. Muistin kyllä, että kerran oli ollut Lidlissä ongelmia maksaa kortilla, koska vaadittiin henkilötodistusta koska olen ulkomaalainen täällä. Ajattelin sen koskevan kuitenkin suurempia summia, enkä ollut ottanut passia mukaan nyt. Mutta niimpä tietenkin, olisihan se tarvittu, hinta ei siihen vaikuttanut, joten niimpä jäi se hemmetin tiskiharja ja kaapin lukko ja tiskiaine kauppaan. Olin oikea ongelma-asiakas siinä, ihmettelin kun se mun takana jonottanut vanhempi mies ei ärsyyntynyt. Se tuli jopa antamaan espanjaksi mulle jotain vinkkejä pyörän käyttöön innoissaan kun olin viimein päässyt kassalta pois ja olisi ollut sen vuoro. Hetken se jakso selittää mutta kun kolmatta kertaa sanoin sille etten ymmärrä niin sitten se palasi omien ostostensa pariin. On kyllä niin erilaista porukkaa täällä kuin Suomessa. Suomessa oltaisiin (minä myös) huokailtu jonossa kovaan ääneen ja tuotu kaikin mahdollisin keinoin julki ärsyyntyminen jonon etenemättömyydestä. Täällä ihmiset on tottuneet odottamaan, tottuneet viettämään enemmän aikaa kaikkien mahdollisten arkitoimintojen kanssa, kiire ei ole kovin läheinen käsite.

Astuin sitten upouuden pyöräni kanssa marketista ulos auringon valoon, ja suuntasin matkani kohti harjoituskeskusta. Olipas ihanaa pyöräillä! Ja matka taittui nopeasti vaikken kovaa polkenutkaan. Treenin jälkeen polkaisin kotiin, suihkuttelin, kokkasin ja käräytin, söin, luin kirjaa vähän eteenpäin, venyttelin, skypetin kotiin, kirjoitin tämän ja seuraavaksi nukkumaan:)

Ja ainiin: päivän paras uutinen oli, että Ninuli tulee tänne reiluksi viikoksi reenaamaan mun kanssa ens perjantaista eteenpäin, ihanaa!:)