Sunnuntaina lähin ex tempore Cadizin karnevaaleille suomalaisten kaverieni sekä yhden espanjalaisen tuutorin kanssa. Cadizin karnevaalit, Carnaval de Cadiz, on niin the thing tällä hetkellä. Ihan kaikki tyypit kävi siellä ja kaikki puhuu vaan niistä. Suurin osa vielä meni silloin heti lauantaina kun ne alkoi, mun kämppiksetkin meni silloin pelkästään siksi ekaksi yöksi juhlimaan. Me taas käytiin sitten sunnuntaina ihan päiväsaikaan katsomassa tunnelmaa.

Cadizin karnevaalit kestää viikon ja ne on tosiaan aika iso juttu täällä. Porukka vauvasta vaariin on pukeutunu erilaisii karnevaaliasuihin, ihmisvilinä on sanoinkuvaamaton ja kaduilla lauletaan ja juodaan ja heitetään serpentiiniä. Me ei valitettavasti oltu pukeuduttu, tuli vähän lyhyellä varotuksella toi reissu mulle ettei olisi ollut kauheesti aikaakaan kehitellä mitään asua. Paikanpäällä tuli kyl kova hinku iteki pukeutua joksikin kun oli niin hienoja asuja kaikilla:)

Keskusta oli tosiaan aivan täynnä ihmisiä, välillä oli ihan mahdoton päästä eteenpäin. Siellä täällä oli pieniä ryhmiä laulamassa ihan katutasossa ja ihmiset pakkaantuivat lähes esittäjien iholle asti kun kaikki halusivat päästä lähelle katsomaan. Aikamme kierreltiin keskustassa (mikä tosiaan vei aikansa kun liikkuminen oli niin hidasta) ja jossain vaiheessa lähettiin vähän sivummalle katsomaan Cadizin hiekkarantaa ja merimaisemaa. Aika näyttävä ranta löytyikin.

Illalla kävimme vielä katsomassa karnevaalikulkuetta, ja voi moro. Ei riitä sanat kyllä sen selittämiseen. Kulkuetta varten oli yksi iso katu aidattuna ja ihmisiä oli pakkaantunut molemmin puolin katua koko matkan varrelta. Me saavuttiin kadulle sen loppupäästä ja alettiin ahtaa tietämme kohti toista päätä, kohti kulkuetta siis. Kulkue oli lähtenyt liikkeelle kuudelta, ja kello oli jo about seitsemän, eikä kulkuetta näkynyt, joten katu oli varmasti tosi pitkä. Käveltiin ja käveltiin kunnes vihdoin alkoi kuulua meteliä ja hevospoliisit saapuivat näkökenttäämme... Ja sitten sitä kulkuetta vaan jatku ja jatku, ihmisjoukkoja jalkaisin karnevaaliasuissa sekä autoja jotka vetivät perässään toinen toistaan mielettömämpiä lavasteita, joissa oli myös ihmisiä kyydissä.

Onneksi yhellä suomalaiskaverilla oli kamera mukana, saan silti varmaan jossain vaiheessa kuvia reissusta. Me lähettiin junalle joskus kahdeksan maissa, eikä kulkueelle vielä siinä vaiheessa näkynyt loppua. Se oli todella pitkä. Meinas iskee paniikki keretäänkö junaan, kun kadun loppupäähän oli kasaantunut siihen mennessä niin paljon ihmisiä, että yhessä vaiheessa vaan juututtiin paikoillemme ihmismassaan. Mihinkään suuntaan ei mahtunut liikkumaan ja oltiin kirjaimellisesti puristuksissa. Lopulta sitten vaan väkisin ja vihaisista mäkätyksistä ja huudoista välittämättä lähettiin puskemaan itteämme läpi ja selvittiinhän me, vaikka yhessä vaiheessa se tuntui aika toivottamalta.

Seuraavana päivänä lähin yhtä ex tempore aamureenin jälkeen Gibraltarille. Tai, sinne meidän piti mennä. Meitä oli kaksi suomalaista tyttöä (koska kolmas sairastui eikä päässytkään tulemaan) sekä sen suomalaisen kaverini koulukavereita, yhteensä olikohan meitä kaheksan. Mentiin autolla, yhellä tytöllä oli vuokra-auto. Ja, matkalla selvis että Gibraltar ei kuulukaan Espanjaan vaan se kuuluu briteille, joten sinne päästäkseen pitäisi olla passi mukana. No, koitettiin kuiteskin mennä ajokorteilla, mutta eipä onnistunu. Fuck. Niimpä siis, muut menivät ja me kaksi suomalaista pönttöä jäimme venaamaan kaupunkiin, jonka nimeä ei edes tiedetty, Gibraltarin rajalle. Toiset sano et niillä menee ehkä pari tuntia, jonka jälkeen mentäisiin Tarifaan jonne ei tarvi passia. No, kaksi tuntia venyi kuudeksi tunniksi ja lopulta meitä kyllä otti päähän aika paljon.. Kiva matkustaa koko päiväksi jonnekin vaan venaamaan! Me vietettiin sitten meiän odotusaikamme kierrellen tuntematonta kaupunkia ja etsien simpukoita rannalta. Musta tuli ihan simpukkahullu! Ekaa kertaa näin niin makeita simpukoita, niin vahvoja ja niin kauniita. Suomen simpukat on samanlaisia mitä täällä syödään, sellasia mustia ohutkuorisia rumia. Ja oonhan mä Portugaliskin simpukoita nähny ja keränny, mut en oo vaan löytäny näin hienoja. Keräsin aika paljon :D And I felt like Niiskuneiti. Näkinkenkiä <3

Lopulta kun muut tuli, oli jo myöhä ja pimee ja ajateltiin että eiköhän me lähetä jo suoraan kotia kohti.. Vaan eipä. En tiiä missä oli järki, mutta me tosiaan vielä lähettiin sinne Tarifalle. Ja perillä Tarifassa käytiin rannassa jollain jäänmurtajan tapasella jutulla, nähtiin Afrikan valot (ai onks afrikas sähkö?) ja hetki seistiin siinä rannalla järisyttävän kovassa tuulessa. Mä en oo oikeesti varma oonko ollu niin kovassa tuulessa ennen. Ainakin se voitti Edinburghin vuorituulen mennen tullen. Siihen pysty nojaan ja se heitti hiekkaa silmiin ja uhhuh oli kylmä! Hetki siestiin tuulta ihmetellen ja sit lähettiin vihdoin kohti Sevillaa. Nukuin matkalla, välillä säpsähtäen hereille voimakkaista töyssyistä ja kurveista..

Ja eilen palasin taas kouluarkeen. Ja leivoin laskiaspullia! Namnam. En oo koskaan ennen tehny niitä, mutta nyt tuntu että täytyy tehä. Ehkä se on se kun ei oo Suomessa niin haluu jotenkin korostetusti ylläpitää suomalaisia perinteitä silloin jos on siihen on aihetta:) Ja niitä tuli paljon, mä syön niitä vielä monta päivää..