Tiistai oli lepopäivä, ja sinnehän se hurahti nopeasti niin kuin lepopäivät yleensä. Aamulla kirjoitin sen kirja-arvostelun Slumpvandringista ja lähetin arvosteltavaksi. Sen jälkeen kävin yksin kiertelemässä kauppoja, ihan ”silmän iloksi”, on kiva bongailla hyviä kauppoja niin että tietää sitten mihin kannattaa mennä seuraavalla kerralla tai joskus kun on rahaa:D Ja sainkin aika hyvin kartoitettua keskustan parhaat vaatekaupat. Kriteerini olivat: ihanat vaatteet ym. asusteet ja kohtuullinen hintataso, tyyliin ONLY-hintataso. Tässä lista mielestäni parhaista kaupoista: Promod, Stradivarius, Blanco, Dayaday, Pimkie, 13, Springfield ja Pulland Bear. Yllätyin että herkullisia kauppoja olikin noin monta!

Iltapäivällä kävin uudestaan kävelemässä kaupungilla, tällä kertaa seuranani Ninuli ja Miika. Sen jälkeen Ninuli hieroi käsiäni tunnin, ihanaa! Se olikin tiivistettynä se lepopäivä.

Tänään oli ihana päivä iltareeniin asti. Aurinko paistoi ja teki hyvän mielen. Aamulla tein punttia ja meloin päälle palauttavaa. Sitten kävin Miikan kanssa kaupunkipyöräilyllä uusissa rantashortseissani! Oli kuuma ja tarkeni hyvin, ihanaa. Ensin etsittiin pyöräreitti Decathloniin, koska sinne ei oikeasti ole pitkä matka. Reitti menee vaan moottoriteiden kautta, joten siksi olimme ekalla kerralla menneet taksilla. Miika oli jo silloin nimittäin tutkinut reitin ja huomannut, ettei moottoritien yli päässyt pyörällä. Minä halusin myös käydä tarkistamassa sen reitin, koska luulin tietäväni miten sinne voisi päästä pyörällä. Ajatuksissani ollut reitti ei kuitenkaan toiminut, mutta bongasimme yhdessä moottoritien alitusreitin, ja loppu sujuikin helposti. Jatkettiin kuitenkin suoraan matkaa takaisin (ei toista kertaa sisään sinne yhden reissun aikana:D) ja mentiin vielä keskustan alueelle tutkimusmatkalle. Keskustassa on helpompi liikkua kävellen, joten jätimme pyörät telineeseen. Tutustuttiin taas uuteen kaupungin kolkkaan, ja löysin herkullisen näköisen jäätelöbaarin, jossa saa itse valita kaikki lisukkeet annokseen. Ei kuitenkaan ostettu jätskiä siellä, eli se on vielä kokematta;) Kävimme myös yliopiston sisällä kävelemässä ja tutkiskelemassa, ja leffafiilis vain korostui.. Se oli niin vanhanaikaisen tyylikäs. Käytäviä koristi torsot ja patsaat, ikkunat olivat holvikaari-ikkunoita. Keskellä yliopistoa oli pieni laatoitettu aukio, jonka keskellä pulppusi vesiputous. Yliopiston pihalla opiskelijat olivat nurmikolla vehreiden puiden suojissa lukemassa kirjojaan, dataamassa, evästämässä tai vain seurustelemassa opiskelutovereidensa kanssa. Tuli aika ihana fiilis:) Aika rentoa, viettää luentotauot pihanurmikolla!

Yliopistolta suuntasin sitten jo kämpille, naukkasin välipalaa, ja sitten suoraan rantaan. Kierroksemme oli nimittäin kestänyt suhteellisen kauan ja kello alkoi olla iltareenin paikka. Iltamelonta meni ihan hyvin vielä, kevyen lenkin heitin mutta tuntui teknisesti hyvältä, paremmalta kuin ennen. Reenin alussa Miika kuvasi tekniikkaa. Ja reenin jälkeen menin katsomaan tekniikkavideota, ja siihen se hyvä olo sitten jäikin. MIKSIMIKSIMIKSI VAIKKA KUINKA YRITTÄÄ JA KUN SE JO TUNTUIKIN PAREMMALTA NIIN SE VAAN NÄYTTÄÄ VUODESTA TOISEEN SAMALTA VANHALTA P***ALTA???? Itkettää ja raivostuttaa, miten se ei muutu vaikka kuinka yrittää.. Musta alkaa vähitellen tuntua että tää ei mun laji.. Ääää..

No, eipä siitä sitten enempää. Tulin kotiin ja pettyneenä tein itselleni viiden munan munakkaan, koska en jaksanut enää alkaa kokkaamaan liharuokaa. Ajattelin että niin isoon munakkaaseen pitää laittaa mausteitakin reilulla kädellä, ja lopputulos oli että munakas oli tummanruskeaa pippurin johdosta. Ja kyllä vähän poltteli syödä:D Ja kaiken lisäksi tein saman virheen kuin minkä aiemmin tein salaattikäärölle: Laitoin voirasian kannen ajattelemattomasti kuumalle levylle ja siitä suli kulmat pois. Ei hyvä. Pitäisihän sitä virheistään oppia. Ja niin pitäisi tekniikkavirheistäkin perhana!! Ainiin, ei siitä enää:D

Päivän iloinen yllätys oli, että latvialaiset tuli takas, ne oli yhessä kohtaa jo lähteny. Enää en ihmette, miksi aina törmään niihin täällä, nehän näköjään melkein asuu täällä jos ne käy alle viikon tyyliin vaan kotona palautumassa ennen uutta leiriä. Täytyy kyllä myöntää että se mun bongaus käyttää ihan surmarumaa melonta-asua, sellasta haalarityyppistä mikä esim. Nikelläkin on sellanen vitsivaate. Mutta tänään sillä oli kyllä hieno tummansininen ja timmi tekninen t-paita puntilla. Ja muuten sen vaatemaku on kyllä hyvä jos ei oteta reenejä huomioon.

Näin muuten tänään melomassa kaks tyyppii, jotka näytti ihan Johanilta ja Sojolta melomassa toisiaan peesaten. Ne näytti niiltä ja niiden tekniikatkin näytti niiden tekniikoilta:D Ja siitä tulikin mieleeni, että täällä on välillä kaupungilla sellasia ihmeellisiä ukkoja, jotka tekee jotain outoa. Yksi sellainen ukko yhtenä päivänä oli vaan ihan paikallaan liikkumatta vaikeassa asennossa kun kävelin ekan kerran ohi. Sitä vaan oli pakko kääntyä vielä ohi kuljettuakin katsomaan, kun se vaan oli niin paikallaan. Kun sitten myöhemmin tulin takaisin samaa reittiä, niin se ukko oli aloittanut sellaiset Johan-muuvit:D Ja toisen kerran sellanen ukko oli kiivenny yhdelle korokkeelle ja kait se oli siinä jotain patsasta esittämässä kun en huomannut sitä kun kävelin ohi. Ja juuri kun olin siinä vieressä niin päästi järkyttävän kovan äänen puhaltamalla johonki vapputorven tapaiseen ja teki hyökkäysliikkeen minua kohti. Arvatkaan vaan säikähdinkö, kova ääni ja silmäkulmasta näkyvä nopea liike itseään kohti on omiaan säikäyttämään kenet tahansa. Väki ympärillä remahti tietenkin nauruun ja itsekin sitten säikähdyksestä toivuttuani naurahdin ja virnistin, ja jatkoin nopeasti matkaani pois paikalta:D

Ja sitten kun tää mun tarina on tällä kertaa pomppinut näin asiasta toiseen, niin lisäänpähän tähän vielä, että on muuten ihan tosi ihanaa ja vapauttavaa kävellä paljain varpain! Kävelen melontarannassa aina paljain jaloin, kun en viitsinyt ottaa melontaläpsyjä mukaan. Sellasta tällä erää!