Heräsin lepoaamupäivänä klo 7.30! Olen aika ylpeä itsestäni:D Lueskelin aamupäivän kirjaa ja pidin pienen laulusession. Siis hain youtubesta jotain biisejä sanojen kanssa ja lauloin mukana:D Aattelin et nyt vielä voi kun oon yksin..Sitten kävin heittämässä pienen rundin lähikaduilla ennen Ninulin tuloa. Kävin parissa kivassa itämaakaupassa, himoitsen aina niitä hienoja kankaita niissä. Ja tuolla oli myös tosi ihania koruja, niitä katsominen sai ensimmäistä kertaa minut olemaan todellatodella harmissaan siitä, että minun käsiini ei vain sovi käsikorut, eikäpä oikein mun naamaanikaan mitkään kivat isot korvikset. Yleensä en oo edes niin korujen perään ollut, niin että se ei ole haitannut. Kävelin El Corte Inglesille ja sitten piti lähteä takaisin päin koska Ninuli alkoi olla lähellä. Ninuli odottikin minua jo sitten kämpän ovella. Syötiin, vaihdettiin kuulumiset, ja mentiin rantaan. Ja melonta meni jopa aika kivasti, jesh. Paitsi että ärsytti kyllä ne jokiristeilijät, sellaset puolijokea valtaavat turistilaivat, joita meni tällä kertaa ihan älyttömästi edestakaisin joella. Johtui varmaankin ajasta, koska oltiin tänään aikaisemmin melomassa kuin mitä olen muina päivinä ollut. Ja yhdessäkin jokiristelijässä oli vaan neljä matkustajaa kyydissä! Pelästyin kerran että se meinaa tulla mua päin, se nimittäin kääntyi minua kohti ja jatkoi eteenpäin. Pystyin kuvittelemaan, kuinka matkan johtaja puhui mikkiinsä: ”Ja nyt edessä näkemänne epämääräisesti hosuva möykky on meloja, ja pian näette miten käy kanootin ja laivan törmäyksessä, ja voin kertoa, että olette onnellisia ollessanne turvallisesti laivassa.. ” Öö.. Okei ehkä mä en kaikkee mitä mun päässä melontalenkeillä liikkuu:D

Täällä kulkee muuten ihan älyttömästi ambulansseja. Siis ihan koko ajan melkein kuuluu ambulanssin ulinaa. No, onhan tämä iso kaupunki. Kävin illalla yksinään (Ninuli jäi kämpille syömään ja venyttelemään) kaupungilla kävelemässä. Oli ihan älyttömästi porukkaa liikkeellä, varmaan ihmisten koulut ja työt olivat juuri loppuneet kuudelta. Ero Suomeen oli, että ostoskaduilla ”hengaili” tai ehkäpä sivistyneemmin sanottuna seurusteli ystäviensä kanssa paitsi koululaisia, myös aikuisia keski-ikäisistä mummoihin. Suuntasin tietysti parhaimmille shoppailupaikoille, vaikka minulla ei ollut edes rahaa mukana. Mutta katselukin on kivaa, ja on kiva koittaa bongata hyviä kauppoja. Ensimmäisenä kuitenkin koin suuren pettymyksen. Bershka oli remontissa. Koko kauppa oli tyhjillään, yksi seinä puuttui ja työmiehet olivat sisällä rakennuspölyn keskellä, pöly tuprusi silmiin ja nenään ohi kulkiessa. Beshka oli ehkä se kauppa mitä eniten olin kaivannut. No, kierreltyäni aikani tein yhden hyvän kauppalöydön, en muista sen nimeä kyllä mutta muistan missä se on ja aion mennä sinne uudestaan:) Sovitin siellä useita vaatteita. Ja löysin yhden niin Kuun tyyppisen vaatteen. Kuu olisi niin rakastunut siihen. Mutta onneksi Kuu ei ollut näkemässä sitä, sillä se maksoi 50e. Toinen kiva kauppa oli Stradivarius, en tiiä onko Suomessa sitä? Voi olla. Täällä on joitain kauppoja tosi monta ihan melkein vierekkäin, esimerkkejä sellaisista ovat Zara ja Mango.

Kierreltyäni pääostoskadulla hetken aloin kierrellä siltä poikkeavia sivukatuja. Yhtä kujaa pitkin päädyin kenkien rakastajan paratiisiin; en ole koskaan ennen nähnyt niin paljon kenkiä samaan aikaan. Kenkä kauppoja oli useita vierekkäin molemmin puolin katua. Voi sitä väriloistoa! Varsin näyttävää. Sivummalle mentäessä hääpuku-, miesten juhlapuku- sekä Feriaviikon juhla-asu -liikkeet pääsivät valloilleen, niitä oli todella paljon. Kävin myös espanjalaisessa kangaskaupassa, ja oli paljon hienompia kankaita kun Suomen Eurokankaassa.

Kaupunkikierroksellani ensimmäisen kerran tällä reissulla minulle alettiin vinkailla silmää. Vaikka olin tuulipuvun housuissa ja lenkkareissa, ilman meikkiä. Ihmettelin jopa, että olin tähän asti välttynyt niin hyvin, vain kerran sitä aikaisemmin oli auto töötännyt minulle. Johtuu ehkä vähän että olen värjännyt hiukset tummiksi. Viime kerralla nimittäin keräsimme Ninulin kanssa runsaan saldon silmän vinkkauksia, vihellyksiä, auton tööttäilyjä ja vilkutuksia. Jopa hikisinä juoksulenkillä. Ja välillä autot pysähtyivät päästämään tien yli vaikka niillä olisi ollut vihreä ja kävelijöillä punainen. Sellaisia ne espanjalaismiehet ovat. Että varokaa vaan suomalaiset ja etenkin blondit, etenkin Milka ja Pauliina! Tuutte olemaan todella piiritettyjä ja huomioituja silmän iskuilla ja vihellyksillä täällä:D

Jeps, äsken nautin iltapalan ja nyt kohta Ninuli hieroo mua uusille hierojan opeillaan ja sitten tutimaan:)