Sataa, sataa, ropisee, pilipilipom.. Tai no, ei nyt ihan sada mutta eilenn ripsi ja tänäänkin koko ajan näyttää siltä että minä hetkenä hyvänsä voi alkaa ripsimään. Mä sain todella pehmeen laskun tänne Sevillaan, kun ekat päivät oli vaan aurinkoista ja puolipilvistä. Nyt päästiin sitten tähän oikeeseen Espanjan talveen, ilmeisesti.

Mä en ala kauheesti kuvailee tätä kämppää missä nyt asun, koska tosiaan asun tässä vaan kaksi viikkoa. Mutta, tittidii.. kävin toissapäivänä allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uuteen kämppään! Kävin yhteensä kattomassa kolmea kämppää; kahta yksiötä ja yhtä solua. Ja solu vei voiton. Perusteina valinnalle oli alhaisimmat asumiskustannukset, asunnon kunto, läheisyys treenipaikalle sekä myös mukavilta vaikuttavat kämppikset. Ajattelin, että uudessa kaupungissa, jossa ei tunne paljon ketään vielä, on varmaan ihan kivakin jos on kämppiksiä, saa ainakin muutaman kaverin heti alkuun ennen koulun alkua.

Toinen yksiöistä oli vähän liian kaukana minun makuuni niistä paikoista joissa eniten käyn, ja hinta oli myös vähän turhan korkea. Toinen taas, joka oli itseasiassa aika loistopaikalla keskustaan nähden, oli älyttömän pieni luukku, jossa oli liikkumatilaa ehkä 2-3 neliömetriä ja vaikutti muutenkin aika vanhalta ja tunkkaiselta. Siellä oli kyllä plussana tosi mukavalta vaikuttava Erasmus-poika naapurina, mutta vaikka hinta oli alhaisempi kuin edellisessä yksiössä, ei se silti tuntunut sopivalta huoneen minimaaliseen kokoon nähden.

Niimpä valitsin solun, joka tuntui heti alusta asti kivalta. Ei sekään mikään upouusi ole todellakaan, mutta ainakin on uusi pesukone ja iso kattoterassi auringonottoa varten, haha:D Musta tuntuu vaan inhottavalta sanoa sitten niille mitä en valinnut, että en halua, koska molemmissa muissakin oli kuitenkin tosi mukava omistaja. No, kaikesta ei voi tykätä. Minun lisäkseni (sitten kun muutan helmikuun ensimmäisenä päivänä) solussa asuu japanilainen tyttö, italialainen poika, brasilialainen tyttö ja englantilainen tyttö. Kaikki vaikuttivat oikein mukavilta. Ja mun huoneessa on parisänky ja yksi normisänky, joten eikus vierailulle;)

Ainiin, yhdestä yhteensattumasta piti kertoa. Ihan ekana päivänä, kun kävin macarenan Lidlissä, niin jonossa mua tökättiin ja käännyin, ja siinä oli Fernando ilosena moikkaamassa, yksi viime vuoden asunnonomistaja. Siis mikä todennäkösyys, kun Sevillassa on 700 000 asukasta joista tiedän ehkä 5, törmään ekana päivänä kaupassa sattumalta yhteen tuttuun?:D Ja samoin kävi eilen, kun olin pyöräilemässä. Etin yhtä koulurakennusta, en löytänyt, mutta löysin taas ihan uuden kaupunginosan ja löysin jopa ostoskeskuksen, jossa en malttanut olla piipahtamatta. Siellä, oliskohan ollut Blancossa, aloin kattoo et näyttääpä toi poika tutulta, voisko se olla sen brassitytön poikaystävä joka oli tullut brasiliasta moikkaamaan sitä? Kiertelin hetken ja sit sovituskopista ilmaantui myös se brasialaistyttö, jolloin ei ollut enää epäilystäkään asiasta. Moikattiin nauraen yhteensattuman takia ja kysyin neuvoa myös etsimäni suhteen, mutta eivät valitettavasti hekään tienneet missä se rakennus oli. Siellä oli muuten bytheway, sen ostoskeskuksen pihassa luistelukaukalo! ja se oli ihan täynnä lapsia luistelemassa oudoilla sinisillä luistimilla. Ilmeisesti niitä sai vuokrata siitä, koska kaikilla oli samanlaiset.

Sitten melontaan. Mä oon nyt mennyt sinne paikalliseen seuraan. Touhu on vähän eri tasolla kuin Suomessa, ihan yleisesti jo seuratoiminnan osalta. En ole koskaan nähnyt niin isoa kanoottivajaa, enkä niin suurilukuista lapsilaumaa, jotka siellä tulevat ohjattuihin harjoituksiin. Tosin, isompia melojia ei kuitenkaan ole enää kovinkaan monia, mutta kyllähän sellasesta lapsilaumasta on paljon suurempi potentiaali löytyä melontaan ihan tosissaan innostuneita kuin lapsilaumasta joka on noin kolmaskymmenesosa siitä (niin kuin suomessa).

Seura ei ole vain melontaseura, vaan siellä on myös soutajia ja tenniksen pelaajia (ainakin, en tiedä onko muitakin lajeja). Seuralla on isot tilat ja ne myös vartioituja. Seuraan on vain yksi sisäänkäynti ja luukulla on vastija, joka tarkistaa kulkuoikeuden seuran alueelle. Alueella on punttisali (vanha mutta iso), koriskenttä, pienehkö mattopäällysteinen futiskenttä, ergometrialue (ikivanhoja melontaergoja ja paljon soutuergoja), uima-allas (käytössä kesäisin), 4 tenniskenttää sekä kanootti- ja venevajat. Mun ikäisiä tyttöjä seurassa ei ole kuin yksi. Reeniseurana mulla on 16-vuotiaita poikia ja se tyttö silloin kun se käy, se ei oo joka kerta mukana. Treenaus täällä eroaa tosi paljon suomalaisten reenauksesta, sen voin sanoa ja näiden parin päivän perusteella. Aamutreenejä ei ole lainkaan, treenataan vaan kerran päivässä, mutta treeneissä ollaan melkein neljä tuntia. Ensin käydään melomassa, sitten mahdollisesti jatketaan reeniä ergometrillä ja sitten mennään puntille (joka kerta). "Do you have any easy trainings?" "No, we don´t have any easy trainings". Jep. Pojat on tosi mukavia, ne puhuu espanjalaisiksi tosi hyvää enkkuu ja on innokkaita puhumaan sitä. Valtaosa urheilijoista täällä on poikia. Aina kun törmätään uusiin tyyppeihin, pojat esittelee mut ja sitten seuraa espanjalainen poskisuukkotervehdys ja peruskommentit, "que tal?" "Ah, eres de Finlandia, muy frío!" "Entiendes un poco de español?" (Miten menee? ai olet suomesta, tosi kylmä? ymmärrätkö vähän espanjaa?) ja sitä rataa. Kaikki ovat olleet oikein mukavia ja ei oo kyllä yhtään valittamista:)