lauantai, 14. huhtikuu 2012

Sevilla training camp part 3 - OHI ON!

Vuoden kolmas leiri Sevillan Guadalquivir-joessa loppui juuri. Treenien ja valmennuksen osalta! Tänään aamulla vedettiin vielä mk-reeni, joka oli kyllä varmaan leirin kivoin reeni, väsymyksestä ( fyysinen PLUS henkinen ) ja vähistä yöunista huolimatta. Ihanan lyhyet vedot, ah. 3x10x30"/30"/6'. Jeee! Vielä kun olis aurinko paistanu ni olis ollu täytellistä.

Kelit on kyllä murjonu meitä koko leirin, mut sitä osasinki odottaa.. Kaks ekaa leiriä kun oli niin huippukeliä ainakin vuoden aikaan nähden. Part kolme leirillä ei paljoo aurinkoo näkyny. Satoi satoi ropisi pili pili pom.. Ja jos ei satanu ni tuuli. Vitusti. Ja kylymästi.

Tänään pakattiin traileri ja olin ihan jäässä koko ajan.. Hrrr. Missä prrrrhanassa se aurinko oikee on? Koko leirin aikana yhen kerran pystyin vetää melontalenkin pelkällä urheilutopilla. Vaan YHEN!!

Eilen oltiin porukalla (kaikkipaitsienmäjaksatullatyypit) leirin päätöksen kunniaksi syömässä ulkona. Siks jo eilen ku valkku lähti tänää jo ajaa traileria kohti Saksaa. Oltiin paikallisessa tavernatyyppisessä paikassa nimeltä Cigala de Oro. Se on muuten hiton hyvä paikka! Tosi isot annokset ja ihan mielettömän hyvää. Solomillo al whisky on siellä ihan huippua <3 Ite en ollu kyl valitettavasti ihan fiiliksessä mukana kun mua ressas ihan HELEVETISTI ohjelmoinnin harkkatyö, joka oli kesken ja jonka vaihepalautuksen dedis oli samana päivänä. Lähin sit vähän etukäteen harkkatyön kimppuun. Ja kotiin tullessa tajusin että ei jumankauta suomen aika on tunnin edellä joten mulla ei ollu sitä aikaa tehä 2,5 niiku luulin vaa 1,5 tuntii! Ja kaiken lisäks tajusin (onneks tajusin) kun se ei menny läpi kun yritin (se siis palautetaan tietokoneelle ja sen tietää heti meneekö läpi. 10 yritystä) että olin toteuttanu sitä liian pitkälle. Ne ohjeet on aina niin epäselvät. No, hirvees paniikis aloin tekee muutoksia ja piilottaa jotain osioita ja muuttelee ja vääntelee ja kääntelee ja sit, 7 minuuttia ennen dediksen umpeutumista, SE MENI LÄPI!! Ah sitä helpotuksen tunnetta. Sit vielä piti pakata matkalaukku, jonka laitoin siis trailerin mukaan menemään Saksaan, että mulle jää vaan käsimatkatavarat matkustusta varten. Joten pääsin lopulta nukkuu joskus puol kahen maissa.. 

Tänään vietetään sitten rauhallista iltaa (nollataan) osan porukan kanssa kotosalla (entiedämissä) ja nautiskellaan tortilloja (börstaa) leirin loppumisen kunniaks! Mä oon ollu tänä vuonna enemmän Sevillassa ku kotona. Ja nyt reenit on ohi ja melonnasta jäi hyvä fiilis. Maailman Cup -kisat Poznanissa ja Duisburgissa odottaa (nelikkö on varmistunu!).. Sitä sietää juhlia! Tänään lähtee! Bailataan niin että huomenna sattuu kävellä!! eikö? En ees muista millon olisin viimeeks ollu tanssimas.. Liian kauan sitte! 

Seuraavaksi alkaakin sitten maailmancuppeihinvalmistautumisleirisaksassa. Melonta tuntuu teknisesti paremmalta ku ennen, joten jee!

Ja enää jotain puoltoist kuukautta ni tuun takas Suomee näkee rakkaita ihmisiä! 

torstai, 29. maaliskuu 2012

Nyt ei mee kaikki nappii..

ÄRRRsyttää. Viikko tätä vikaa Sevillan leirii suju mainiosti ja ehkä parhaimmalla treenimielellä tähän mennessä tänä keväänä.. Kunnes, BUMS. Takapakki alkoi..

Oksennustauti. EI OO JUMALAUTA MITÄÄN KAMALAMPAA. Maanantain iltareenissä olin vielä ihan voimissani enkä huomannu mitään, mutta heti kun tulin kämpille ni huono olo alko. Sain kuitenki puoliväkisin syötyä suht ison annoksen kanapasta-mössöä. Miks, oi miksi mä söin sen? Yö oli tuskasin ikinä. HYI ETTÄ. Säästän teiät tarkemmilta kuvauksilta, mutta sen sanon, että ihmettelen kyllä pureskelinko sitä kanaa ja pastaa yhtään kun ne tuli kokonaisina ulos. Aamuyöllä kuume alko vihdoin helpottaa ja kokis alko pysyy sisällä. Huh. 

No, nyt on sit jo torstai, ja olo on arkielämässä suht ookoo. Mut mitä tulee syömiseen, ugh. Ällöttää ajatellakin ruokaa. Ja samaan aikaan mulla voi olla ihan huutava nälkä. Kyl on ristiriitanen tunne. Tällä hetkellä en tiedä onko mulla nälkä vai oonko täynnä vai onko mulla huono olo.

Eilen kävin ekaa kertaa kipeilyn jälkeen jalottelemassa pihalla ja leffassa kattomassa Blancanievesin eli Lumikin espanjaksi. Ihmeen hyvin ymmärsin, olin ihan mukana kaikissa vitseissäkin. Oli kyllä tosi hauska leffa! Jotain piristystä edes. Tänää kävin ekaa kertaa melomassa, aamulla ja illalla ihan vaan kevyttä nelkytäviis minuuttii. Mutta eihän mulla tietenkää oo yhtää energiaa mihinkään fyysiseen toimintaan kun en oo syöny moneen päivään kunnolla. Miten saan sen energiavajeen tasattua kun ruoan ajattelukin ällöttää?

Ja kaiken lisäksi aurinko armaskin on hylännyt Sevillan. Tuulta on ollu vaikka kuinka kauan ja nyt on arskaki kadonnu. Edes se ei pidä mieltä ylhäällä. Nyt oon ihan maissa.

maanantai, 5. maaliskuu 2012

Helmikuun leiri 2012

Helmikuun leiri oli ja meni.

Mitä jäi käteen?

- Potslojot! Kyllä tuli pötköteltyä aika paljon leirin aikana.

- Kiinakaupasta Minnan kanssa ostetut hiusten pidennykset. Ne on jämäkät hiukset.

- KANOOTTI. Tai no, ei vielä käteen jääny, mutta se on tilauksessa. Mun ihka ensimmäinen ihan uusi kanootti. Kiitos sponsorille! Ja jumalauta siitä tulee komee ku mastodontti!

- Sekä hyviä reenejä (pääasiassa) että muutama huonokin reeni. Huonon reenin jälkeen ei kyl muuta tehty ku mentii himaa vaa - pötköttää.

- Hartioihin ja lapoihin hullu lihaskipu. Kiitos vaan Oonalle kun piiskasit niin monta kierrosta olkapääjumppaa! :D Tätä kipua sitten palautellaankin ens leiriin.. sit laitetaan taas uutta pötkälettä kierrokseen.

- Uusia kavereita, sekä espanjalaisia että vähän muitakin. Ja tutustuin vähän paremmin ja jopa syvällisemmin jo tuttuihin suomalaisiiin. Kyllä meillä on loistava jengi. On se sellanen jengi ettei siitä jengi parane.

- Don't push the river. Thanks to Nyksy & Löppis, osaan leffan nyt ulkoa. Jätkät katto sen leirin aikana varmaan 15 kertaa, valehtelematta. Ja sen lisäks ne vielä kävi normaalit arkikeskustelutkin leffan vuorosanoilla. 

Mitä ei jääny käteen?

- SIM-kortti. Se otti ja katos yhtenä iltana kun oltiin porukalla Foster's Hollywoodissa syömässä reeniviikon päätteeksi. Mulla oli mukana sekä epsanjan liittymä että normiliittymä ja jossain kohassa irrallaan ollut Simi päätti hylätä mut. Ja se oli vielä se suomenliittymä ja iski paniikki kun huomasin et se oli kadonnu, mut Pikku-Antti oli mua fiksumpi ja sain jämäkän idean. Se tajus ettei kukaan voi käyttää sitä kun siinä on PIN-koodi. Se oli napakka idea. Sit rauhotuin enkä ollukaa soittanu äitille hätäpaniikkiapuasuljemunliittymä-puheluita kun 15 yritystä siihen mennessä. 

- Aurinko ja lämpö. Ne oli kyllä kiitettävästi messissä siellä, muttei tullu mukana Suomeen. Taiii no oikeestaan aurinko kyllä täälläkin nyt paistaa, mutta aika kylmä aurinko. Lämpöeroa on varmaa abouttiarallaa 30-40 astetta. Tai mistä minä tiedän, sinähän se tässä Mooses olet.

- Hamekangas. Karkauspäivä meni harakoille, ei tullu ketään kosittua. Ei edes latvialaisia herkkupaloja.. Ei ollu tarpeeks jämäkkä idea. 

Siinä oli leiri pähkinän kuoressa. Kiitos Petterille valmennuksesta taas kerran!

Ainiii ja jos sulla ei oo mitään järkevää sanottavaa, niin sillon on tosi oivallinen tilaisuus sanoa vaikkapa segoia!

perjantai, 27. tammikuu 2012

Mansikka-piknik, Sienitalo, Valehtelupäivä ja Pelle Hermanni

Leirielämä on pitkälti treenaamista, syömistä, lepoa, treenaamista, treenaamista ja syömistä. Perusarkeen on hyvä saada välillä pientä piristystä, että pysyy elämä mielekkäänä ja pilke silmäkulmassa.. Tsuumataampa pikaisesti neljään leirielämäämme viime päivinä virkistäneeseen tapahtumaan tai asiaan.

1. Mansikka-piknik. Käytiin Pauliinan kanssa pari päivää sitten vapaa-iltapäivänämme parin tanskalaisen pojan kanssa Appelssiinipuistossa piknikillä. Arska paisto ja puut oli appelssiinejä pullollaan. Piknikkieväinä meillä oli vuoden ensimmäiset mansikat!

2. Sienitalo. Samojen kavereiden kanssa mentiin illalla syömään Montaditosiin. Montaditos on espanjalainen ravintolaketju, jossa minisandwichejä erilaisilla täytteillä on ruokalistalla 100 kappaletta. Joka keskiviikko Montaditosissa on euron päivät, ja hyödynnettiin tietenki se. Viis montaditoa naamaan meille tytöille ja pojat tais syödä kuus. Ja tällä kertaa selvittiin suhteellisen oikeilla nimillä (Maria, Paulina, Nils ja Asmus). Montaditosissa kun siis aina kutsutaan nimellä ostajaa kun annos on valmis. Viime leirillä kun käytiin Milkan, Miikan ja Miikan kanssa, kassatyypillä meni ihan pasmat sekasin kun Milkan jälkeen olis tullu Miika. (Ihan sama nimi??) Puhumattakaan jos sen jälkeenkin olis vielä tullu Miika, mutta siihen asti ei päästy. Vaihdettiin suosiolla nimet, ettei raukka parka menis ihan sekasin. Miikoista tuli sitten Juan ja Kirpa.. Mutta tosiaan, asiaan. Sienitalostahan mun piti puhua. Sienitalo on sellanen moderni sienten mallinen rakennus keskustassa täällä, aika hiljattain valmistunut. Rakennus on aika huge ja sinne pääsee katolle kävelemään 1,20e hinnalla. Kukaan meistä ei ollut käynyt ylhäällä, joten mentiin sinne. Maisemakuva ylhäältä.

 

3. The Valehtelupäivä. Päivän aikana oli ollut puhetta valehtelemisesta, ja sitten illalla keksittiin Pauliinan kanssa, että yritetään olla koko seuraava päivä niin, että vain valehdellaan. Se kyllä rajoittui siihen, että valehdellaan toisillemme, muille olis ollu ehkä vähän vaikee alkaa valehtelemaan ("Mennääkö kympiltä reenaa? - Ei käy"). Nooo, se valehtelu. Kohtuullisesti onnistuttiin. Päivä alkoi pirteästi "Vähän sä oot läski" -kommentilla ja päivän mittaan meille kehittyi ihan toiset identiteetit. Tiivistettynä mä olin Jussi Petra, Suomesta Norjaan adoptoitu, tällä hetkellä 28-vuotias kihara- ja punatukkainen luokanopettaja. Olin kihloissa Jan-Olofin kanssa ja harrastin jousiammuntaa ja keräilin sisiliskon häntiä. Mulla oli myös lemmikkisisilisko nimeltä Kajsa. Mulla oli yksi adoptioveli ja mun adoptioisä oli sirkustirehtööri ja äiti kätilö. Jouluisin tein koko suvulle aina soppaa vuoden aikana kerätyistä sisiliskon hännistä. Pauliina oli Seppo Kaarina, argentiinalainen mutta koko ikänsä Kiinassa asunut. Siks sillä oli myös vinot silmät, kun nuorena on niin herkässä iässä, että ne oli tarttunu. Seppo harrasti pitsinnypläystä ja sillä oli seittemän isoveljee eikä yhtään kaveria. Se oli 13v ja seurusteli 33-vuotiaan Chiun kanssa.

Ja tossa oli tosiaan tiivistettynä ^^ Ei oo kyllään pitkään aikaan naurettu niin paljon kun ton päivän aikana.. Pokkaa on vaan niin vaikeeta pitää. mutta mä luulen, että on mielikuvituksella tosi hyvää virikettä tollanen, pitää ihan spontaanisti keksiä vaan jotain, improvisoida kun toinen kysyy jotain tai jos ite kertoo tai puhuu. Välillä oli kyllä tosi haastavaa miettiä, miten johonki arkisempaan kysymykseen pitäis vastata. Heh, mutta hauskaa oli :D

4. Pelle Hermanni. Sitten viimesenä muttei vähäisimpänä, Pelle Hermanni. Se on täällä. Täällä meidän hotellissa. Se taitaa valmentaa jotain soutajia, en tiiä minkä maalaisia. Se pukeutuu ihan supervärikkäästi, ei ikinä varmaan käytä mustaa tai harmaata. Sillä on raidallinen liivi, jota ensin luultiin jopa pelastusliiviksi, mutta kun se pitää sitä ruokailuissakin päällä, niin fiksuina pääteltiin että ei se taida pelastuliivi olla. Sille kun kuvittelee punasen pellennenän ja taustalle Pelle Hermannin tunnusmusiikin niin aww. Täytellistä. Takuuvarma piristys, ei voi muuta kun hymyillä ^^ Kävin salanappaamassa siitä puhelimella kuvan, mutta kovin läheltä en kehannu. Mutta kyllä tästäki näkee oleellisen: vihreet housut, keltanen paita, punavalkoraidallinen liivi, päälaelta kalju pää :D

 

maanantai, 23. tammikuu 2012

Oma Sevilla kullan kallis <3

Täällä ollaan taas, vanhassa tutussa Sevillassa. Kyllä alko hymy nykimään kohti korvia, kun tepastelin lentokoneesta Espanjan maan kamaralle. Pitkän matkustuksen jälkeen olin väsy, mutta sain uutta energiaa pelkästä ajatuksesta, että Sevillassa ollaan :) Bussilla menin sitten harkkakeskukselle, jossa tämä leiri asutaan. Barcelo-hotellilta loppumatka kävellen, muutama sata metriä, ja olisin ihan varppina hypelly sen matkan jos ei olis ollu matkalaukkua raahattavana.

Leiri täällä on jo loppupuolellaan, hyvä leiri on ollut. Perusharjoittelua, ei kovin kovia yksittäisiä treenejä. Mutta kyllä silti olo on ihan puhkinainen reenien välissä ^^ Pete ja Anne pisti meiät kaikki kolme pikkutyttöä, eli mut, Pauliinan ja Oonan, opettelemaan olkapäätukijumppaa, jota yhdistellään alkuverkkoihin välillä ja joskus tehdään myös ihan olkapäätukilihasreenejä, missä rääkätään lavan ja olkapään pikkulihaksia oikein kunnolla. Eli harjoitustunteja kertyy aika runsaasti kun tehdään myös paljon huoltavia harjoituksia.

Pete, koutsimme, lähti tänään aamulla kohti Suomea, eli viimeinen viikko treenataan keskenämme. Meillä on kuitenkin hyvä porukka, suomalaisten lisäksi vielä kaksi ruotsalaista tyttöä ja satunnaisesti reeneissä on mukana myös espanjalainen Bea. Myös jo kahdeksansiin olympialaisiinsa paikkansa lunastanut Josefa Idem on täällä samaan aikaan ja silloin tällöin vetää Annen ja kärkiporukan kanssa treenejä. Kyllä on kovassa kunnossa tuo nelkytäkaheksanvuotias vanha rouva - siellä se nassuttaa pekonia niin kovaa ettei meinaa kukaan pysyä perässä.

Sevilla-kulta on aika lailla entisellään, mutta yks jätteradikaali muutos on tapahtunut: meiän vakkarikinkki on lopettanu!!! Se sama kiinalainen ravintola on ollut melojien vakkarikinkkinä varmaan jo kymmenen vuotta jossei enemmänkin. Nyt tilalla on kuitenkin marokkolainen paikka, joka tuli testattua kyllä myös, kun sinne asti käveltiin ^^ Ihan mukiinmenevää ruokaa oli, mutta ei oikeestaan mitenkään erikoista. Ja hinta oli kolminkertainen verrattuna kinkkihintoihin, buu. 

Yks hassu ylläri muuten saatiin! Erica Bäckström kävi porukoittensa kanssa yllätysvierailulla täällä yhtenä päivänä alkuleiristä. Se oli tosi hauska ylläri, ei tosiaan osannu odottaa. Ne oli ohikulkumatkalla ja Erica halus poiketa herkistelemään menneiden muistojen luokse :)

Ja niin, täällä on myös suomalaiset soutajat reenaamassa ja ne tulee olemaan täällä koko kevään niin kuin me melojatkin. Tervettä ja mukavaa vaihtelua porukkaan :) Eilen oli pressan vaalit Suomessa ja meillä täällä oli varjovaalit: aamupalan jälkeen äänestettiin, virallisina vaalivalvojina ja äänten laskijoina toimivat ruåtti-tytöt :) Varjovaalien ylivoimaiseen voittoon kiri Pekka Haavisto. Illalla jännitettiin oikeita vaaleja tuskastuttavan surkeen ja pätkivän nettiyhteyden kanssa. Netistä löytynyt vaaliehdokkaista tehty hiihtokisa oli hiano :D Siinä ehdokkaat sivakoivat koko illan ajan, Niinistö johdossa ja muut kamppailivat laskettujen äänien perusteella muista paikoista. Hetki pelättiin, että toiselle kierrokselle menisi Väyrynen, mutta thänk gaad ei menny!

Keli on ollut harvinaisen hyvä näin tammikuussa, pääasiassa aika aurinkoista. Peukut pystyyn kaikilla että kevät jatkuu yhtä lupaavana.. :)