Hmmm.. Pitäisi kai aloittaa eilisillasta. Kanoottiloossissa Ninulin vieressä kanoottiaan pitävä unkarilaispoika oli päivällä "kutsunut" Ninulin team kavereineen juhlistamaan erään toisen unkarilaisen pojan synttäreitä. Illalla siis ensimmäistä kertaa tällä leirillä kind of laittauduimme, toisin sanoen pistimme vain farkut ja vähän siistimmän paidan päälle sekä päästimme muuten aina perus urheilijalook-ponnarilla olevat hiuksemme vapaiksi. Ja kevyesti ripsaria ja poskipunaa. That´s it, let´s mennään.

Unkarilaiset istuivat iltaa Hercules-aukion laidalla olevassa kahvilabaarissa. Liityimme seuraan ja löysimme Ninulin kanssa molemmat heti juttutoverin. Siinä sitten aikamme keskusteltiin, Ninuli tarjosi minulle kokiksen ja kieltäydyin Ninulin unkarilaispoitsun ehdotuksesta tarjota drinkki.. Josta Ninuli sitten saarnasi minulle, ettei koskaan saa olla ottamatta vastaan jos tarjotaan. Se on vaan tämä suomalainen ylpeys, tuntuu kuin sitten jäisi velkaa vaikkei jäisikään. Jossain vaiheessa osa unkarilaisista, joita oli siis pelkkiä poikia, halusi lähteä falafelille. Ja tittidii, kerrankin minä sain opettaa jotain Ninulille! Ninuli ei tiennyt mikä on falafel. Kävelimme sadan metrin päähän kebab-paikkaan, ja unkarilaiset ottivatkin kebabia kun ei falafeleja ollut. Itseasiassa ihmettelin alusta alkaen miksi ihmeessä isot lihaksikkaat unkarilaispojat haluaa pupun ruokaa? Minullakin oli jo vähän nälkä, mutta minulla kävi onneksi tuuri. Minun unkarilaisjuttuseurani oli kovin antelias kebabinsa suhteen, tarjosi sitä koko ajan minulle ja lopulta söin siitä varmaan melkein puolet:D

Siitä suurin osa unkarilaisista lähti takaisin hotellilleen, minäkin olin jo sen verran väsynyt että olisin voinut painua pehkuihin. Ninuli bongauksineen halusi kuitenkin mennä vielä käymään Irish Pubissa. TOISELLE PUOLELLE KAUPUNKIA. No, minkäs teet, mentiin sitten. Irkkumelojat olivat siitä jo puhuneet, tulisipahan sekin sitten nähtyä. Siellä käytiin, Ninuli ja Pedro ottivat lasit punaviiniä. Sitten Pedro halusi lähteä etsimään ystäviään jostain ihmeen Cathedral Clubista. Kukaan ei tiennyt missä se oli, ei edes vastaantulijat. Lopputuloksena minä väsyin turhauttavaan kävelyyn ja sanoin lähteväni kotiin. Ongelma oli, että meillä oli vain yksi avain, joten Ninulin pitäisi tulla mukaan. Ninuli ei halunnut vielä lähteä, ja siinä sitten vaihtoehtoja punnittiin, Pedron kun olisi löydettävä jotenkin ystävänsä jokatapauksessa päästäkseen nukkumaan, kämppiksiä kun olivat. Vaihtoehtopunnituksen lopputuloksena oli, että saimme yövieraan. Jonka majoitimme keittiön varasänkyyn.

Tänään vietin laiskaa päivää. Aamulla kyllä heräsimme aikaisin rantaan, ja ekaa kertaa heräsin ilman torkkua;) Mutta siis opiskelin aika vähän. Mutta sain hoidettua apureiden avustuksella pakolliset matikan tehtävät opettajalle tarkastettavaksi, onneksi, koska muuten en olisi voinut jatkaa kurssin suorittamista. Iltamelonta oli ihana. Tai siis käytiin vaan lilluttelemassa. Ranta oli ihan superautio, kun kilpailijat olivat lähteneet, ja suurin osa ulkomaisista melojista harjotuskeskuksessa vietti lepopäivää, sunnutai kun oli. Siispä illalla vesillä ei ollut KETÄÄN. Eikä joiristeilijä päässyt vielä tulemaan radoille asti, koska kisoja varten laitettu poijueste oli vielä paikoillaan. JESH. Ei aallon aaltoa, vapaa joki. Lilluteltiin kaiken lisäksi yhdessä Miikan ja Peten kanssa, oli lämmin vaikka aurinko oli puolipilvessä, ja meloin ekaa kertaa pelkällä topilla! Välillä killuttelin Miikan ja Peten ristipeesissä (ei muuten tarttenu tehä ite MITÄÄN) ja välillä vaan lilluteltiin vierekkäin. Oli kivaa:D

Illalla minulla pieni ruokaongelma. Olin unohtanut täydentää ruokavarastoni, ja melkein kaikki oli päässyt loppumaan. Ja kaupat kiinni sunnuntain vuoksi. Onneksi kinkkikauppa oli auki, ja kävin ostamassa paketin kananmunia. Munakas oli hyvää:) Ninuli siis lähti iltajunalla kohti Malagaa.

Tässä kuva yhdestä niistä sadasta kenkäkaupasta joita täällä on. Ne on kivan näköisiä, kun tarjonta on niin värikästä.