Noniin, Hessuvaarin toiveartikkeli numero 2 tulee tässä!

Meikäläinen avasi kisakauden tänään! Matkana cinco mil eli 5000 metriä, jonka oon viimeeksi melonut varmaan vuonna 2008. Kisa oli Andalucian maakunnan kilpailu, mutta populaa oli enemmän kun Suomessa SM-kisoissa. Täällä on niin paljon porukkaa että kisoissa on usein vaan yksi matka.

Mähän oon nyt ollut kipeenä ja pientä yskää edelleen päällä, ja siksi mulle sanottiin että voin vetää sen vaikka enemmän treenin kannalta, kunhan vaan vedän koska seura saa siitä pisteitä. Ilmeisesti seurat kilpailevat pisteistä kovasti keskenään, on varmaan kunniakysymys ja haluttu titteli olla Andalucian paras seura. Lähdöt olivat tietenkin espanjalaiseen tyyliin about 45 minuuttia myöhässä ja linjaus oli myös varsin espanjalainen. Tosin aika ymmärrettävää ettei pahemmin linjailla kun lähtölinjalla on kajakkeja koko joen leveydeltä, eihän niitä sais linjaan ikinä. Yksi varaslähtö viivästyttää lähtöä noin 10 minuuttia, kun koko sakki kiertää paikoilleen uudestaan.

Mä sain semihuonon lähdön, koska tulin lähtöpaikalle niin myöhässä ettei ollut varaa valita lähtöpaikkaa ja jouduin ihan reunaan joen rantaan. Se mitä en vaan tajua, on tää mun ainainen pitkän matkan kohtalo, että vedän aina yksin. Se ei pettänyt taaskaan, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ettei siitä määrästä urheilijoita kukaan vetänyt mun kanssa samaa tahtia. No, vedin sitten jonkin aikaa yksin sellasessa äärettömän raskaassa taka-aallossa, kunnes väsyin niin paljon siihen, että takana tuleva porukka sai mut kiinni. Hyppäsin sitten niitten peesiin ja loppumatkan vetelin siinä. Kurveissa meinas olla vähän kolarointia ja mäkin vähän jouduin kiilaamaan yhessä kohassa tahtomattani, kun tuli paha ohitustilanne enkä halunnut olla ainut ryhmästä joka joutuu kiertämään edessäolevan c-melojan vasemmalta puolelta. Yks tyttö vähän suuttu mulle siitä kun se meinas jäädä loukkuun, ja se jäi vähän harmittamaan mua. Kaarteessa ennen vikaa kierrosta jäin porukan taakse anyway, kun olin ulkokaarteessa enkä vaan sitten pysynyt enää peesillä. Meloin porukan kannoilla koko vikan kiekan ja sit loppusuoralla (500m) siirryin sivuun ja painoin ohi. Lopputuloksena olin neljäs. Mun sarjassa meloi 13, eli naisten yleisessä. Sen lisäksi samassa lähdössä oli vissiin 18v tytöt sekä ikänaiset.

Kisojen jälkeen vähän aikaa kattelin muita lähtöjä ja nautiskelin makeesta näkymästä: harvoin näkee sellaista melojista muodostuvaa helminauhaa, joka kiertää tasaisesti koko radan kun melojia on niin paljon niin moneen lähtöön. Olin meidän seuran paras, tosin meidän seuran kakkonen oli siinä tyttöporukassa joiden kanssa meloin osan matkaa ja jotka ohitin ennen maalilinjaa, vain 2 sek mun jäljessä. Ansaitsin seuralle 97 pistettä :) Yleisesti ottaen kisasta jäi ihan hyvä mieli, vaikka olinkin aika voimaton ja hapoilla heti tonnin jälkeen ja tuntui että vauhti ei ainakaan päätä huimannut. Tekniikassa on paljon tekemistä, mutta on siinä jotain edistystäkin tapahtunut, kiitos seuramme valmentajan.

Nyt on siis tosiaan ilmestynyt pari tyttöäkin treenailemaan, tosin en oo niiden kanssa montaa reeniä vielä päässyt tekemään kun tulin just kipeeks heti sillä viikolla kun ne ilmaantui. Mut ne treenit mitä niiden kanssa (tai jonkun niistä, ne oli aina yksitellen mukana) oli tosi jees! Siis jees sillä tavalla että kerrankin oli joku jonka kanssa vetää, eikä joitain joiden taka-aallossa vetää :) Yleisesti ottaen, jotkut reenit menee hyvin ja melonta kulkee, ja toiset taas menee niin huonosti et tekis mieli työntää mela...

Nooh, siinä oli melonnan päällimmäiset kuulumiset. Ainiin, mun nimi oli lähtölistoissa Thuiska Jarva :D