Viime viikon torstaina fiilis oli aika let's go. Laukku pakattuna lähdin bussilla kohti Sevilla Santa Justa -junasemaa, lopullisena päämääränä Edinburgh, tai Edimburgo niin kuin se espanjaksi menee. Edinburghiinhan minun piti mennä jo joulukuun alussa ystäväni Miinan kanssa, mutta tuolloin kovista yrityksistämme huolimatta kohtalo vei meidät teletappikaupunkiin Vilniukseen, Liettuaan. No, uusi yritys oli paikallaan, kun sattui löytymään halppislennot (luuv juu ryanair<3) ja päivämäärätkin täsmäs kaikille osapuolille. Lennotkin meni niin nappiin, että ainakin aikataulujen mukaan meiän lentojen oli määrä laskeutua Edin kentälle viiden minuutin välillä, samoin kuin meidän paluulennot lähtivät yhtä pienellä aikavälillä. Miinahan lensi sinne Suomesta ja minä Malagasta.

Budjettihan mulla oli matkan varausajankohtana vielä ihan positiivinen, mutta yllättävistä tarpeista ja kuluista johtuen se oli matkan alkamis ajankohtana jo melkein negatiivinen.. Joten voin vain todeta kuinka pirusti otti päähän kun olin katsonut juna-aikataulun väärään suuntaan ja saapuessani asemalle seuraava juna joka meni, oli kalliimpi juna. Mierda! Ja jouduin vielä odottelemaankin sitä about kaks tuntia, mutta onneks aurinko paisto ja odottaminen oli lepposaa. Mutta jo matkan epäonnistunut alku osoitti, että meikäläisen kohdalla saletisti EI natsaa!

Nooh, Malagaan kuitenkin pääsin ajoissa. Kämppäni omistaja Sevillassa oli kertonut, että Malagan juna-asemalta voi kävellä kymmenessä minuutissa lentokentälle. Hyvä kohta säästää rahaa, ajattelin. Päätin vielä varmistaa asian ja kysyin infosta, josta nyrpeä tätterö sanoi että about 12min menee kävellen ja neuvoi suunnan. Lähdin kävelemään, kävelin, kävelin, kunnes usko loppui ja kysyin vastaan tulevalta naiselta neuvoa. Nainen neuvoi ottamaan bussin, sanoi lentokentän olevan niiiiiin kaukana ettei sinne voi kävellä. Mierda. No, minähän en lähtenyt busseilla riskeeraamaan, vaan kävelin sitten takaisin juna-asemalle ja päätin antautua ja ottaa paikallisjunan lentoasemalle. Se maksoi 1,40e. Että niin ison säästön yritin sitten epätoivoisesti tehdä kävelemällä melkein tunnin ja epäonnistuin silti :D Huh huh. Ja kaiken lisäksi junamatka kentälle kesti noin 15min ja meni ihan eri suuntaan kuin mihin olin kävelly. Jotenkin musta tuntuu että jossain kohtaa neuvoissa joku mätti :o

No, lentokentällä viimein ei sitten ollutkaan turhia odotteluaikoja, suoraan turvatarkastuksen kautta portille ja koneeseen. Perillä Edissä Miina olikin jo mua vastassa ja säntäsimme juuri paikalle saapuneeseen bussiin numero 100. Mä oon kyl tienny ja nähny kuvista et Britanniassa on niitä kakskerroksisia busseja, mutta en tajunnu sitä silti ennen kun ite näin, ja varsinkin et oikeesti kaikki bussit on niitä kakskerroksisia! Köröteltiin päättärille Waverley Stationille ja loppumatka taittui ihanassa vanhan ajan taksissa. Yövyimme siis tätini Marin sekä hänen tulevan aviomiehensä Andersin luona, ja suuri kiitos ja kumarrus koko matkan onnistumisesta kuuluukin teille, Mari ja Anders! Ilman vieraanvaraisuuttanne ei edes ryanairin lennot olisi tehneet matkastamme meidän opiskelijankukkaroillemme mahdollista :) Ja meillä oli todella mukavaa asua teillä, suurkiitos siis seurasta myös :)

Ekana iltana kömmittiin pienen iltapalan jälkeen suoraan pehkuihin. Seuraavan päivän aikana sitten aloitettiin kaupungin valloitus. Ja, on varmaan parasta kirjottaa ranskalaisin viivoin ydinkohtia, koska koko kaupunkihan oli meille molemmille suomitytsyille niin unelmaihastusrakkaus, että jos alkaisin kaikkea kirjoittaa niin siinä menis.. kauan.

Siispä, huomioita ja kokemuksia matkamme varrelta:

- Kaikki ihmiset oli aivan ihanan ystävällisiä!

- Kaupungin tunnelma on aivan.. MIELETÖN. Vanhat, linnamaiset, savustetut rakennukset torneineen.. Ja söpöt closet eli pikkuruiset tunnelmalliset kujat (sanakirjan mukaan umpikujat:D) keskiajalta.. Ah. Tilataanko heti muuttoauto?

- The Elephant house testattu (ehkä 3 kertaa?), eli paikka jossa Rowling alkoi Pottereita kirjoittamaan. Liityimme myös fanttikahvilan vessassa Dumbledore´s Armyyn eli Albuksen kaartiin. Vessojen seinät olivat täynnä lainauksia ja kommentteja Pottereista, ja joku oli tosiaan aloittanut listan Albuksen kaartilaisista sinne. Toisessa vessassa oli myös vessanpönttö päällystetty Potter-kuvilla.

- Nähtiin paljon miehiä kilteissä, ja Miina ei meinannu pysyä housuissaan niitä nähdessään. Sen mielestä ne oli vaan älyttömän seksikkäitä, mulla meni kyllä aikaa ennen kuin edes sisäistin että se ei oo ees läppä et ne pitää niitä hameita. Nähtiin hääparikin jossa mies oli pukeutunu kilttiin! Tässä kuvassa säkkipillinsoittaja kiltissään.

- Mari vei meidät maailman ihmeellisimmälle kirppikselle. Se oli täynnä vintage-kamaa, järjestettynä väreittäin, lattiasta kattoon kaikkee vanhaa ihan mieletöntä kamaa. Sieltä olis minkä vaan näytelmän voinu puvustaa. Kuviin ei vaan saa sitä paljoutta, mut se oli elämys.

 

 

- Vanhan kaupungin pääkatu, "Royal mile", tuli tutuksi. Kadulla oli myös patsas, jonka nimitimme varvaspatsaaksi, koska patsaan pottuvarpaan koskemisen uskotaan tuottavan opiskelionnea. Arvatkaa vaan hierottiinko sitä joka kerta ohikulkiessa :D Varvas on kulunut ihan kiiltäväksi aikojen saatossa.

- Kiivettiin myös "pienelle" kukkulalle.. Oli muuten aikas kova tuuli ja aikas mageet maisemat!

 

Lepotauolla kivisigneeraukset maastoon..

Ja lopulta huipulla, vähän pelotti pysynkö siinä tuulessa pystyssä ton kiven päällä..

- Pakollinen kuva puhelinkoppien kanssa

- Näkymä vanhaan kaupunkiin

Edinburghin linnassa ei käyty kun se oli aika kallis, ihailtiin sitä vaan ulkopuolelta.

- Käytiin myös erittäin kauniilla hautausmaalla nimeltään Greyfriars. Se on kuuluisa siitä, että joskus kauan sitten eräs koira nimeltä Bobby istui isäntänsä haudalla tyyliin yheksän vuotta (en muista tarkkaa aikaa mut paljon se oli) joka päivä. Tämä Greyfriars Bobby on saanut siksi muistokyltin hautasmaan suulle ja oman nimikkobaarinsakin!

Pääkallot oli yleisiä ylväiden hautakammioiden ja holvien ja laattojen koristeluissa.

- Kävimme myös Marin ja Andersin kanssa Mary King´s closen kierroksella "maanalaisessa" kaupungissa. Koko Edinburgh rakentuu vähän niin kuin kerroksittain, ja aikojen saatossa osa kerroksista on jäänyt tavallaan maan alle piiloon. Kierros oli loistava vaikka en ehkä ihan kaikki vitsejä skottimurteella kerrottuna hiffannutkaan :D

- Skottiklaaneista minä "liityin" MacKenzien klaaniin (se on niin kiva sanoo), siis ostin sen klaanin avaimen perän. Miina taas ryhtyi MacKinnonin kannattajaksi. Kaikilla klaaneilla on omanlainen värityksensä kilteissä ja oma logo ja vaakuna ja jopa oma whisky!

- Tutustuttiin myös lajiin nimeltää rugby. Ei kumpikaan kauheesti tiedetty mitä se on, Miina jopa luuli että sitä pelataan mailalla. Käytiin sitten Marin ja Andersin kanssa erääsä paikallisessa pubissa katsomassa hetken aikaa skotlanti-wales rygby-matsia, ja tunnelma oli kyllä aika korkealla.. Sitä huudon jo kannustuslaulujen määrää! Tunnelma tarttui, ja vaikka me ei paljon ymmärrettykään niin sen verran kuitenkin, että osattiin mylviä oikeessa kohassa ja oikeen joukkueen puolella :D

- Tsekattiin myös vikana iltana paikallinen yöelämä, joka oli aika perusmeininkiä, ei mitään erityisen poikkeavaa. Tuli myös samalla testattua mua rakkaussaappaat.

No, siinä oli matkamme pääkohdat Miinan kameran kuvilla varustettuna.. Kuvat ei kyllä riitä kertomaan kaikkea, oli aivan älyttömän mahtava kaupunki. Pääsi meiän molempienn listalla kauneimmaksi kaupungiksi jossa ollaan käyty <3

Thanks vielä kerran Mari ja Anders!