Mun laptop on tiptop-kunnossa! Löysin huorapuiston läheltä mainoksen tietokoneen näyttöjä korjaavasta (tai pitäisikö sanoa vaihtavasta) liikkeestä. Otin osoitteen talteen, googlemapsitin sen ja polkaisin paikalle. Liike oli onneksi auki (täällä ei voi ikinä tietää tarkkaan aukioloaikoja siestan takia) ja painelin sisälle. Minua palveli oikein mukava keski-iän ylittänyt mies ja kymmenen minuuttia liikkeeseen astumisestani kone oli kunnossa. Ja on kyllä aika luksusta nyt kun koko näytöstä näkee!!

Lauantai-iltana kävin kämppikseni Fuyukan ja hänen ystävänsä kanssa katsomassa Flamenco-esitystä. Mulla ei itellä ollut mitään käsitystä flamencosta etukäteen, paitsi puvut kyllä olisin tunnistanut vaikka unissani (täällä joka kadulla on flamencopukuja myyviä liikkeitä). Esitys oli paikallisessa tavernassa, joka tuli aivan täyteen populaa. Esitys alkoi espanjalaiseen tyyliin noin kaksi tuntia myöhässä. Ja hmm, täytyy sanoa että oli erittäin.. mielenkiintoinen kokemus. Esiintymisryhmään kuului kolme ihmistä; yksi mies säesti kitaralla, toinen mies lauloi ja taputti ja lisäksi oli tietenkin varsinainen flamencotanssijatar. Minulle tuli tälläinen mielikuva flamencosta:

Taputus on todella oleellinen osa esitystä; välillä oli pitkiä jaksoja, jolloin tanssijatar istui ja taputti mukana laulavan miehen kanssa käsiään yhteen erilaisissa rytmeissä. Laulua kuvailisin espanjalaisen miehen ulvonnaksi. Ripaus alkuasukasmeininkiä? Eheh mä oon aika huono kuvaamaan musiikkityylejä kun oon niin nou-pro musiikkiasioissa. Itse tanssi oli kulki myös käsi kädessä taputuksen kanssa; tanssiaskeleet olivat taputusmaisia, siis jalkoja kopisteltiin maahan erilaisin askelin. Yleisilme tanssista oli tulinen ja räväkkä; tanssi sisälsi paljon todella nopeita liikkeitä. Ranteet taas elivät koko ajan omaa elämäänsää tehden laajoja kiemuroita joka suuntaan. Lantio ei ollut erityisen aktiivisessa roolissa. Helmasta nainen piti välillä kiinni tehden silläkin räväköitä heilautuksia koko ajan kopistellen koroillaan lattiaa. En nähnyt minkälaiset kengät naisella oli mutta epäilisin että niissä oli ainaki vähän korkoa koska ihan hyvän äänen hän sai aikaan niillä. Uskonn että pääsin vähän lähemmäs espanjalaisen kulttuurin ydintä tämän flamenco-esityksen avulla. Näin ollen, voin rastittaa yhden kohdan tehtävälistasta lisää; kohta "muu kulttuuri" on suoritettu!

Tutustuin siinä esityksen alkua odotellessa myös yhteen sevillalaiseen mieheen, joka kertoi olevansa taikuri. Siinä oli yksi harva poikkeus paikallisiin, sillä hänen puhettaan ymmärsin melko hyvin. Esitystä katsoessa muuten nautin (?) ensimmäistä kertaa elämässäni myös mojiton (en tiä miten kirjotetaan). Sekin oli listassa, joten taas yksi suoritus lisää! En kyllä erityisemmin pitänyt ja kalliskin oli. En tiiä aionko suorittaa muita mojitoja kun niitä oli listassa kolme, eiks se oo vähän paljon yhdenlaista juomaa?? Kai ne muut vois vaihtaa johonkin uusiin makuelämyksiin, pliis?

Illan jatkoksi menin vielä toisen kämppikseni, italialaisen Michelen (se on poika vaikka nimi näyttääkin tytöltä) sekä hänen neljän kaverinsa (kaikki tyttöjä) kanssa erääseen yökerhoon. Ja oli muuten eka kerta yökerhossa Sevillassa, vaikka tää on mun viides kerta täällä (NIIN LOTTA!!). Mulla oli reeneistä kova viikko takana ja lepopäivä seuraavana päivänä sekä kevyt viikko tulossa, joten kaikin puolin se oli sopiva hetki testata espanjalainen yökerho;) Tuomio: ahdasta oli tanssia, jossain vaiheessa ei mahtunu tanssimaan ollenkaan ja tunnelma oli hiestä tahmea kun bailaajat liiskautuivat toisiaan vasten tungoksessa.

Mä en kyllä henkilökohtaisesti tykkää tästä espanjalaisesta tyylistä, että yökerhoon mennään aikaisintaan kello 2. Mun mielestä vois ihan hyvin mennä jopa aikasemmin ku mitä Suomessa mennään, vaikka kympiltä, ni sit vois olla jo onnellisesti unten mailla kahelta.

Ääh, mun hikiset ja märät melontavaatteet katsoo mua vihaisesti lattialta kun en ole vielä ripustanut niitä. Vihaan märkiä hikisiä melontavaatteita.

Täällä talossa asuu muuten outo mummeli kolmannessa kerroksessa (ylin kerros). Se on rakentanut rappujen keskellä olevaan kuiluun köysiviritelmän, köysihissin, jolla se hilaa roskapussit alakertaan ettei tarvi kantaa. Talossa ei siis ole hissiä. Yhtenä päivänä mä satuin olemaan alhaalla kun se hilasi roskapussejaan ja sse pyysi mua irrottamaan ne koukusta. Hetken kuluttua paikalle tuli isojen kärryjen kanssa mies. Kärryt olivat täynnä ruokaa. Ja samalla köysivirityksellä ruokasäkit hinattiin ylös mummon luokse :D Laiska mummo.

Talossa on myös hassu portieeri. Talonmies, vähän niin kuin. Tosi lihava mies, joka on virittänyt alaaulaan työpöydän, jolla se usein päivystää. Kerran olen myös nähnyt sen lakaisemassa lattiaa toisessa kerroksessa tai puuhaamassa jotain muuta pientä. Joskus se kuuntelee työpöytänsä äänessä radiota ja nauraa kovaan ääneen. Ohikulkiessa se aina tervehtii hymyssä suin ja sönköttää andaluciaa ja jopa mun kämpän espanjalainen omistaja kysy multa nauraen ymmärränkö sen portieerin puhetta, kun ilmeisesti kukaan täällä ei ymmärrä :D mäkin ymmärrän pääosin elekielen kautta sen mitä ymmärrän. Enkä tosiaan muuten tiedä saako se palkkaa touhusta vai onkse vaan sen elämän tehtävä :D

Sellasta porukkaa tässä talossa. Nyt meen ripustaa noi vaatteet. Yök.