Niin vain aika vierähti nopeasti ja oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja kääntää suunta kohti Sevillaa. Tai no, ensin Milanoon ja sieltä jatkolennolla Sevillaan. Lensin Ryanairilla, joten piti saada pidettyä kamat 15kg rajoissa. Se olikin lopulta yllättävän helppoa, kai sitä sitten on tässä vuosien varrella oppinut mitkä oikeesti on ne tärkeimmät kamat leirillä. Kuitenkin tuntui koko ajan, että varmasti unohdan jotain tosi tärkeetä. Kun kamat oli suunnilleen pakattuna, lainasin naapurilta vaakaa, koska olihan pakko tietää suunnilleen etukätee jo paljonko laukku painaa. Jännäsin onko liikaa, mutta ei, vaaka näytti 14,4kg ja sain vielä ängettyä jotain vähän lisää mukaan!

Noh, lähdin sitten sunnuntaina neljän aikaan kotoota kohti Pirkkalan lentokenttää. Matkakuumetta? Eei, pikemmin vähän jännitystä siitä kuinka rankaksi matka lentokenttäodotuksineen muodostuisi. Odottelu alkoikin jo heti Pirkkalan kentällä, parin tunnin odottelu sujui kuitenkin kohtuu siedettävästi Slumpvandring -kirjaa lueskellen. Aika erityyppinen kirja muuten verrattuna mitä normaalisti luen, mutta vaikuttaa ihan hyvältä. Sitten noustiinkin jo koneeseen ja kyllä oli muuten söpö poika tarkastamassa lippuja!! Pidin tarkkaan huolen että pääsen sen jonoon enkä vieressä lippuja tarkastavan naisen. Sain kuulla yllättävän jutun: lentokoneessa ei ole määrättyjä paikkoja vaan ite valitaan. Se selittikin tungosta jonoilla ja ihmisten kiirettä koneeseen. Pääsin kuitenkin hyvissä asemissa koneeseen itsekin ja valtasin paikan varauloskäynnin kohdalta, siinä kun on niin reilusti jalkatilaa. Mulla kun toi polvi ei yhtään tykkää matkustamisesta niin aattelin että se olis hyvä paikka. Lento meni sitten lukiessa ja levätessä.

Perillä Milanossa alkoi sitten tuskastuttava odottelu. Kelloa piti kääntää tunti taaksepäin. Menin ensin penkille lähelle tulevaa check-in-luukkua, mutta ennen puolta yötä minut ja muutama muu tultiin ajamaan pois sieltä siivouksen takia. Raahauduin sitten kamojen kanssa toiseen aulaan, jossa olikin paljon porukkaa. Osa yritti nukkua, osa pelasi korttia, osa käveli vaan edestakaisin. Itse ajattelin yrittää nukkua, mutta arvatkaa vaan tuliko mitään. Siis pahinta oli kylmyys! Lattia oli ihan kylmä, ja sit siellä veti muutenkin kun ovi aukeili aina välillä ulos. Puin vielä villasukat laukusta ja takin ja pipon ja huivin ja tumput mutta ei auttanu. Jossain vaiheessa luin vähän kirjaa eteenpäin silmät ristissä kun nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Välillä vaan haaveilin ajatuksissani.

Kun kello alkoi lähestyä neljää, nousin ja päätin mennä katsomaan kuinka kallista viereisessa lentokenttäkahvilassa oli. Ujuttauduin jonottavien ihmisten ohi katselemaan hintoja ja hämmästyin toden teolla: voisarvia erilaisilla täytteillä vaik 1,10e. Empä olisi uskonut, lentokentällä ja vielä yöaikaan, harvassa kahvilassa ihan kaupungissakaan on niin edullista. Ei siis ollut kahta kysymystä ostanko. Ja oli muuten hyvää:)

Lento Milanosta Sevillaan olikin sitten puolet lyhyempi edellistä, vain joku 1,5h. Nukuin koko lennon. Väsymys alkoi painaa, ja kello oli 9 aamulla, auts. Pitkä päivä vielä tulossa. Hain matkalaukkuni ja suuntasin ulko-ovelle. Ja siitäpä alkoi sitten varsinainen seikkailu..:D