Tänään aamulla ulko-oven avattuani koin hämmästyneenä pienen pettymyksen. Taivas oli harmaa, täysin pilvien peitossa. No, ehkä oltiin saatu jo liikaa hemmottelua, olihan ollut peräti varmaan kolme lämmintä päivää. Ninulin piti ensin tulla mun kanssa melomaan, mutta ei sitten tullutkaan ja jouduin meloskelemaan yksinäni. Tylsää, yksin meloessa tuntuu, että menee ihan sairaan hiljaa kun on vaan veden pinta vertauksena. Ja tekniikka ei tuntunut paljoa paremmalta kuin eilen. Pöh. Melonnan jälkeen menin pukkariin vaihtamaan vaatteet. Kun tulin ulos, hämmästyin jo uudestaan samana päivänä, tällä kertaa iloisesti: aurinko oli sittenkin alkanut kurkkia jostain pilviin muodostuneesta raosta. Päätin jäädä vähäksi aikaa venyttelemään ulos ja raahasin punttisalilta patjan pihalle. Ja aurinko hemmotteli, paiste lisääntyi ja lopulta venyttelinkin pelkällä urheilutopilla. Ninuli ja Miika tulivat myös venymään ja jumppimaan. Yhtäkkiä minua alkoi himottaa jätski. Kaivoin kaikki reenilaukkuni taskut, ja sain kokoon juuri sen verran mitä jätski maksoi punttisalin edessä olevassa jätskiautomaatissa. Oi nam, pieni nautinto jo pikku hiljaa nälästä muistuttelevalle vatsalle.

Kävin vielä Miikan luona katsomassa tarkemmin eilen kuvatut tekniikkapätkät ennen kämpille lähtöä. Miika oli sanaton. Anne oli ollut jotakuinkin sanaton. Kukaan ei osaa sanoa siitä tekniikasta mitään muuta kuin että se näyttää sellasesta säälittävältä varovaiselta hipsuttelulta. Siis samalta miltä se on aina näyttänyt. Enkä ymmärrä miten en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, koska yritän ihan täysillä saada raivoa vedon alkuun. Aika säälittävää siis:D Hidatettuna se näytti itseasiassa jotakuinkin hyvältä jopa, ainakin paremmalta kuin normaalinopeudella. Eli avainsana on: ronskiutta melomiseen kuten Anne asian ilmaisi. Ei luulisi sen olevan niin vaikeaa. Pah.

Päivällä sain viimein oparations managementin lukemisen aloitettua. Siis koulujuttuja. Menin Herculespuistoon aurinkoon lukemaan:) Otin mukaan vain Suomessa printtaamani luentomonisteet, aurinkolasit sekä korvatulpat, koska puistossa on kuitenkin usein hälinää.

Bytheway tykkäsin muuten Brie-juustosta, juuri nautiskelen sen viimeisiä paloja. Aluksi siinä oli vähän kummallinen loppumaku, mutta hetken kuluttua siihen tottui ja se olikin jo tosi maukasta. Puolessa välissä juustoa kävi kyllä hassu juttu yhtenä päivänä. Siellä oli sellanen vähän erinäkönen kohta. Vähän niinkuin sitä kuorta olisi ollut siellä sisällä. Kysyin Ninulilta onkohan sen homeessa. Mutta sehän onkin homejuusto. Voiko homejuusto mennä homeeseen? Ei tiedetty, joten päätettiin leikata sitten se pieni pala siitä juustosta pois.

Matkalla iltareeneihin kaikki kolme nenäliinamyyjää alko huutelemaan mulle: ”Psst haloo, psst haloo”. Kumma, yleensä espanjalaiset huutelee enemmän eikä noi tummaihoiset. Mutta Ninuli oli oikeassa, heti kun liikkuu shortseissa ja topissa niin kyllä tulee vihellyksiä ja katseet kääntyy. Täällä kun tuijottaminen ei ole noloa. Siis myöskin keski-ikäiset miehet ja joskus vanhemmatkin ohi kulkiessaan kääntävät päätä irrottamatta katsetta nuorista vaaleista tytöistä sitä mukaa kun kävelee ohi.

Iltareenin vedin Miikan kanssa yhdessä ja lopuksi Miika opetti mua melomaan:D Miika on kyllä ihan paras ja niin kiltti kun se jaksaa auttaa tämmösiä toivottomia tapauksia;) Eilenkin se auttoi tosi pitkään Ninulia sen tekniikan kanssa. Nyt Miika neuvoi minua ja kuvasi ja neuvoi ja kuvasi ja neuvoi. Suurkiitos Miikalle! Miika on kyllä niin meidän paras apuri, se tyhjensi myös meidän viemärin sen välikappalesysteemin, kun keittiön viemäri ei enää vetänyt. Myös se vähän korjaili sekä omaansa että mun pyörää. Viime kesänä Puolassa Miika leikkeli huvikseen mun ja Heidin hotellihuoneen yhden lampun johtoja ja fiksaili sitä. Minä tarkkana tyttönä seurasin touhua Heidin kanssa vierestä. Siitä olikin hyötyä, kun leikkasin vahingossa kämppikseni ilmanlämpömittarin johdon poikki pari viikkoa ennen tänne leirille lähtöä. Pelästyin ensin, ja olin varma että joudun ostamaan uuden. Päätin kuitenkin koittaa askarrella sen kuntoon, enhän siinä mitään menettäisi vaikka epäonnistuisinkin koska mittari oli jo rikki. Niimpä pienen askarteluhetken - veistä, yhdistä, teippaa - sain mittarin toimimaan! Arvatkaa vaan oliko se hieno hetki minulle ja olinko ylpeä itsestäni:D Sekin oli Miikan ansiota, koska jos se ei olisi näyttänyt esimerkkiä Puolassa, en olisi edes tiennyt että johtoa voisi korjata ja leikellä. Kaikki tekniikkajutut ja käytännön korjaustyöt onnistuu siis siltä mieheltä:D

Kotona kokkasin jauhelihakastiketta ja spagettia ja kävin sitten Lidlissä hakemassa täydennystä ruokavarastoon. Ja autsista vaan kun sattuu taas kaikkii lihaksiin niin pirusti! Hieman poikkeuksellisesti myös selkälihakset on melkein kaikkialta kipeinä..