Mitä jäi käteen?

- Potslojot! Kyllä tuli pötköteltyä aika paljon leirin aikana.

- Kiinakaupasta Minnan kanssa ostetut hiusten pidennykset. Ne on jämäkät hiukset.

- KANOOTTI. Tai no, ei vielä käteen jääny, mutta se on tilauksessa. Mun ihka ensimmäinen ihan uusi kanootti. Kiitos sponsorille! Ja jumalauta siitä tulee komee ku mastodontti!

- Sekä hyviä reenejä (pääasiassa) että muutama huonokin reeni. Huonon reenin jälkeen ei kyl muuta tehty ku mentii himaa vaa - pötköttää.

- Hartioihin ja lapoihin hullu lihaskipu. Kiitos vaan Oonalle kun piiskasit niin monta kierrosta olkapääjumppaa! :D Tätä kipua sitten palautellaankin ens leiriin.. sit laitetaan taas uutta pötkälettä kierrokseen.

- Uusia kavereita, sekä espanjalaisia että vähän muitakin. Ja tutustuin vähän paremmin ja jopa syvällisemmin jo tuttuihin suomalaisiiin. Kyllä meillä on loistava jengi. On se sellanen jengi ettei siitä jengi parane.

- Don't push the river. Thanks to Nyksy & Löppis, osaan leffan nyt ulkoa. Jätkät katto sen leirin aikana varmaan 15 kertaa, valehtelematta. Ja sen lisäks ne vielä kävi normaalit arkikeskustelutkin leffan vuorosanoilla. 

Mitä ei jääny käteen?

- SIM-kortti. Se otti ja katos yhtenä iltana kun oltiin porukalla Foster's Hollywoodissa syömässä reeniviikon päätteeksi. Mulla oli mukana sekä epsanjan liittymä että normiliittymä ja jossain kohassa irrallaan ollut Simi päätti hylätä mut. Ja se oli vielä se suomenliittymä ja iski paniikki kun huomasin et se oli kadonnu, mut Pikku-Antti oli mua fiksumpi ja sain jämäkän idean. Se tajus ettei kukaan voi käyttää sitä kun siinä on PIN-koodi. Se oli napakka idea. Sit rauhotuin enkä ollukaa soittanu äitille hätäpaniikkiapuasuljemunliittymä-puheluita kun 15 yritystä siihen mennessä. 

- Aurinko ja lämpö. Ne oli kyllä kiitettävästi messissä siellä, muttei tullu mukana Suomeen. Taiii no oikeestaan aurinko kyllä täälläkin nyt paistaa, mutta aika kylmä aurinko. Lämpöeroa on varmaa abouttiarallaa 30-40 astetta. Tai mistä minä tiedän, sinähän se tässä Mooses olet.

- Hamekangas. Karkauspäivä meni harakoille, ei tullu ketään kosittua. Ei edes latvialaisia herkkupaloja.. Ei ollu tarpeeks jämäkkä idea. 

Siinä oli leiri pähkinän kuoressa. Kiitos Petterille valmennuksesta taas kerran!

Ainiii ja jos sulla ei oo mitään järkevää sanottavaa, niin sillon on tosi oivallinen tilaisuus sanoa vaikkapa segoia!

1. Mansikka-piknik. Käytiin Pauliinan kanssa pari päivää sitten vapaa-iltapäivänämme parin tanskalaisen pojan kanssa Appelssiinipuistossa piknikillä. Arska paisto ja puut oli appelssiinejä pullollaan. Piknikkieväinä meillä oli vuoden ensimmäiset mansikat!

2. Sienitalo. Samojen kavereiden kanssa mentiin illalla syömään Montaditosiin. Montaditos on espanjalainen ravintolaketju, jossa minisandwichejä erilaisilla täytteillä on ruokalistalla 100 kappaletta. Joka keskiviikko Montaditosissa on euron päivät, ja hyödynnettiin tietenki se. Viis montaditoa naamaan meille tytöille ja pojat tais syödä kuus. Ja tällä kertaa selvittiin suhteellisen oikeilla nimillä (Maria, Paulina, Nils ja Asmus). Montaditosissa kun siis aina kutsutaan nimellä ostajaa kun annos on valmis. Viime leirillä kun käytiin Milkan, Miikan ja Miikan kanssa, kassatyypillä meni ihan pasmat sekasin kun Milkan jälkeen olis tullu Miika. (Ihan sama nimi??) Puhumattakaan jos sen jälkeenkin olis vielä tullu Miika, mutta siihen asti ei päästy. Vaihdettiin suosiolla nimet, ettei raukka parka menis ihan sekasin. Miikoista tuli sitten Juan ja Kirpa.. Mutta tosiaan, asiaan. Sienitalostahan mun piti puhua. Sienitalo on sellanen moderni sienten mallinen rakennus keskustassa täällä, aika hiljattain valmistunut. Rakennus on aika huge ja sinne pääsee katolle kävelemään 1,20e hinnalla. Kukaan meistä ei ollut käynyt ylhäällä, joten mentiin sinne. Maisemakuva ylhäältä.

3. The Valehtelupäivä. Päivän aikana oli ollut puhetta valehtelemisesta, ja sitten illalla keksittiin Pauliinan kanssa, että yritetään olla koko seuraava päivä niin, että vain valehdellaan. Se kyllä rajoittui siihen, että valehdellaan toisillemme, muille olis ollu ehkä vähän vaikee alkaa valehtelemaan ("Mennääkö kympiltä reenaa? - Ei käy"). Nooo, se valehtelu. Kohtuullisesti onnistuttiin. Päivä alkoi pirteästi "Vähän sä oot läski" -kommentilla ja päivän mittaan meille kehittyi ihan toiset identiteetit. Tiivistettynä mä olin Jussi Petra, Suomesta Norjaan adoptoitu, tällä hetkellä 28-vuotias kihara- ja punatukkainen luokanopettaja. Olin kihloissa Jan-Olofin kanssa ja harrastin jousiammuntaa ja keräilin sisiliskon häntiä. Mulla oli myös lemmikkisisilisko nimeltä Kajsa. Mulla oli yksi adoptioveli ja mun adoptioisä oli sirkustirehtööri ja äiti kätilö. Jouluisin tein koko suvulle aina soppaa vuoden aikana kerätyistä sisiliskon hännistä. Pauliina oli Seppo Kaarina, argentiinalainen mutta koko ikänsä Kiinassa asunut. Siks sillä oli myös vinot silmät, kun nuorena on niin herkässä iässä, että ne oli tarttunu. Seppo harrasti pitsinnypläystä ja sillä oli seittemän isoveljee eikä yhtään kaveria. Se oli 13v ja seurusteli 33-vuotiaan Chiun kanssa.

Ja tossa oli tosiaan tiivistettynä ^^ Ei oo kyllään pitkään aikaan naurettu niin paljon kun ton päivän aikana.. Pokkaa on vaan niin vaikeeta pitää. mutta mä luulen, että on mielikuvituksella tosi hyvää virikettä tollanen, pitää ihan spontaanisti keksiä vaan jotain, improvisoida kun toinen kysyy jotain tai jos ite kertoo tai puhuu. Välillä oli kyllä tosi haastavaa miettiä, miten johonki arkisempaan kysymykseen pitäis vastata. Heh, mutta hauskaa oli :D

4. Pelle Hermanni. Sitten viimesenä muttei vähäisimpänä, Pelle Hermanni. Se on täällä. Täällä meidän hotellissa. Se taitaa valmentaa jotain soutajia, en tiiä minkä maalaisia. Se pukeutuu ihan supervärikkäästi, ei ikinä varmaan käytä mustaa tai harmaata. Sillä on raidallinen liivi, jota ensin luultiin jopa pelastusliiviksi, mutta kun se pitää sitä ruokailuissakin päällä, niin fiksuina pääteltiin että ei se taida pelastuliivi olla. Sille kun kuvittelee punasen pellennenän ja taustalle Pelle Hermannin tunnusmusiikin niin aww. Täytellistä. Takuuvarma piristys, ei voi muuta kun hymyillä ^^ Kävin salanappaamassa siitä puhelimella kuvan, mutta kovin läheltä en kehannu. Mutta kyllä tästäki näkee oleellisen: vihreet housut, keltanen paita, punavalkoraidallinen liivi, päälaelta kalju pää :D

Leiri täällä on jo loppupuolellaan, hyvä leiri on ollut. Perusharjoittelua, ei kovin kovia yksittäisiä treenejä. Mutta kyllä silti olo on ihan puhkinainen reenien välissä ^^ Pete ja Anne pisti meiät kaikki kolme pikkutyttöä, eli mut, Pauliinan ja Oonan, opettelemaan olkapäätukijumppaa, jota yhdistellään alkuverkkoihin välillä ja joskus tehdään myös ihan olkapäätukilihasreenejä, missä rääkätään lavan ja olkapään pikkulihaksia oikein kunnolla. Eli harjoitustunteja kertyy aika runsaasti kun tehdään myös paljon huoltavia harjoituksia.

Pete, koutsimme, lähti tänään aamulla kohti Suomea, eli viimeinen viikko treenataan keskenämme. Meillä on kuitenkin hyvä porukka, suomalaisten lisäksi vielä kaksi ruotsalaista tyttöä ja satunnaisesti reeneissä on mukana myös espanjalainen Bea. Myös jo kahdeksansiin olympialaisiinsa paikkansa lunastanut Josefa Idem on täällä samaan aikaan ja silloin tällöin vetää Annen ja kärkiporukan kanssa treenejä. Kyllä on kovassa kunnossa tuo nelkytäkaheksanvuotias vanha rouva - siellä se nassuttaa pekonia niin kovaa ettei meinaa kukaan pysyä perässä.

Sevilla-kulta on aika lailla entisellään, mutta yks jätteradikaali muutos on tapahtunut: meiän vakkarikinkki on lopettanu!!! Se sama kiinalainen ravintola on ollut melojien vakkarikinkkinä varmaan jo kymmenen vuotta jossei enemmänkin. Nyt tilalla on kuitenkin marokkolainen paikka, joka tuli testattua kyllä myös, kun sinne asti käveltiin ^^ Ihan mukiinmenevää ruokaa oli, mutta ei oikeestaan mitenkään erikoista. Ja hinta oli kolminkertainen verrattuna kinkkihintoihin, buu. 

Yks hassu ylläri muuten saatiin! Erica Bäckström kävi porukoittensa kanssa yllätysvierailulla täällä yhtenä päivänä alkuleiristä. Se oli tosi hauska ylläri, ei tosiaan osannu odottaa. Ne oli ohikulkumatkalla ja Erica halus poiketa herkistelemään menneiden muistojen luokse :)

Ja niin, täällä on myös suomalaiset soutajat reenaamassa ja ne tulee olemaan täällä koko kevään niin kuin me melojatkin. Tervettä ja mukavaa vaihtelua porukkaan :) Eilen oli pressan vaalit Suomessa ja meillä täällä oli varjovaalit: aamupalan jälkeen äänestettiin, virallisina vaalivalvojina ja äänten laskijoina toimivat ruåtti-tytöt :) Varjovaalien ylivoimaiseen voittoon kiri Pekka Haavisto. Illalla jännitettiin oikeita vaaleja tuskastuttavan surkeen ja pätkivän nettiyhteyden kanssa. Netistä löytynyt vaaliehdokkaista tehty hiihtokisa oli hiano :D Siinä ehdokkaat sivakoivat koko illan ajan, Niinistö johdossa ja muut kamppailivat laskettujen äänien perusteella muista paikoista. Hetki pelättiin, että toiselle kierrokselle menisi Väyrynen, mutta thänk gaad ei menny!

Keli on ollut harvinaisen hyvä näin tammikuussa, pääasiassa aika aurinkoista. Peukut pystyyn kaikilla että kevät jatkuu yhtä lupaavana.. :)

Sanoin jo edellisessä tekstissä, I know, mut sitä ei vaan voi korostaa liikaa..

Yleisin lause Sevillassa jo jonkun aikaa ollut "Que calor!" eli mikä kuumuus. Enkä kyllä ihmettele. Päiväsaikaan ei voi ulos mennä, kaikki päivät oon viettäny sisällä ja usein jopa nukkunut siestan, kun ei jaksa muuta tehdä. Sisälläkin on kuuma mut ilmastointi onneks vähän auttaa.

Melomaan on normaalia mennä yheksän, kymmenen aikaan illalla. Sitä ennen on tuskakuuma. Melontalenkin jälkeen pulahdan usein jokeen, mutta tosi asiassa vesi ei viilennä yhtään kun sekin on joo niin lämmintä. Mutta pulahtaminen on silti kivaa :)

Toisin oli Huelvassa jossa kävin kaverini kanssa, samaisen jonka luona asustan tällä hetkellä. Hän on sieltä kotoisin ja meni viikonlopuksi sinne, ite kävin siellä yhen yön mukana. Pe-iltana käytiin beachillä pikavisiitillä nauttimassa merestä, joka oli virkistävän viileää toisin kuin Sevillan Guadalquivir-joki.

Tänään tulin sieltä yhellä toisella kyydillä takasin ja perillä Sevillassa käytiin naattimassa ihanat jätskit lähikahvilan mielettömästä jätskivalikoimasta.

Huomenna olis vuorossa kisaharjoitus, viimeiset kovat vedot ennen EM-kisoja. Joudun sen tekemään ilman ratoja betoniseinään merkatuilla matkoilla, koska arkkivihollisemme soutajat on vallannu radat kilpailuille.. Joder!

Espanjan tentti lähestyy ja lukumotivaatio on nolla.. ja sitä vastoin fb-roikkumismotivaatio on korkeemmalla kuin pitkään aikaan.. oevoevoe. Déjate de fb, Tuge, ahora mismo!!

Suomivisiitti oli aika tiukkaan aikataulutettu, melkein en meinannu Lahessakaan keritä käymään. Alotin Jacinthan ja Helin ylppäreillä, sit hankin kämpän ja alotin yhen kesäkurssin yliopistolla. Äiti ja Nupo ja Luru kävi kylässä ja pian sen jälkeen mulle tehtiin elämäni isoin ja makein ylläri.. Fredu ja Miina yllätti mut Kauksun rannasta ja tarjosi mulle kotiinpaluun kunniaksi ihan mielettömän tyttöjen illan Omenahotelli-Teerenpeli-Tivoli-akselilla joka huipentui vielä seuraavana päivänä Särkänniemeen! Wow. Oli mahtavan kivaa mahtavassa seurassa<3 Ja mun tulevaisuuden ammatti on sitte delfiininkouluttaja!

Sit olikin jo Kauksun kisat jotka meni erittäin täydellisen nappiin mun osalta. Maanantaina heti perään alkoi EM-valmistautumisleiri Lohjalla jossa vierähtikin sitten melkein koko viikko. Viikko reenaamista seurassa ja mitä loistavimmassa sellasessa, mii laik! Tätä lisää. Sikski ärsytti tulla tänne takas ku täällä joutuu nyt sit valmistautumaan kisoihin yksin.. La-iltana nopsaan kotsaan ja siellä pari rentoa päivää perheen kanssa. Ja sit nokka kääntykin jo bäk ty spein. Helsingistä suora lento Málagaan, qué lujo!! Luksusta. Tosin oli opiskeltava joten se siitä luksuksesta. Málagasta nappasin bussin Sevillaan ja illalla myöhään olin perillä. No, ainakin tuli luettua aika iso urakallinen. Ekaa kertaa yliopiston aikana luin kirjan tenttiin. Tähän asti oon porskuttanu luentokalvojen avulla, mut nyt ei sellasia ollut plus koska opinnot oli viel epsanjaksi niin jotenkin se tuntui ainoolta vaihtoehdolta. Lukea se kirja nimittäin.

Tentti oli tänään. Olisin luullu että edes tentti alkaisi ajoissa mutta ei nää espanjalaiset vaan osaa pitää aikatauluja. Oikeesti, proffat tuli puoltuntia myöhässä. Olisin myös kuvitellu että saisin vaihto-oppilaana enemmän aikaa tentin suorittamiseen, mut noup. Ei herunu lisäaikaa ei. Oli aikamoista kiireessä tuhertamista. Eka osio oli monivalinta joka meni oikeesti yllättävän hyvin, oli vaan pari johon jouduin veikkaamaan. 20 kysymystä, aikaa 25 minuuttia. Jäi jopa pari minuuttia ylimäärästä aikaa, aika hyvä. Sit kirjotusosassa 7 kysymystä ja aikaa tunti. Siinä tuli kiire ja yhteen en kerenny vastata mitään. Mut olis voinu käydä huonomminkin, et vaikka puoliin en olis kerenny vastaa. Peukut ja varpaat pystyyn et pääsen läpi! Enää espanjan koe jäljellä joka on kyl varmaan kaikista vaikein.. Tai vaaditaan eniten, luulisin. Pahin kyl siinä on se suullinen tentti, jota kauhulla odotan.. Mut tänään lepuutan aivoja ton johtamisen tentin jäljiltä enkä mieti vielä tulevia tenttejä!

Viime perjantaina oli yhen melojan järjestämä fiesta johon mut oli myös kutsuttu. Ajattelin kyllä mennä, mut en uskonu olevani kauheen pitkään; aattelin et en kuitenkaa tunne sieltä paljoo tyyppei ja en varmaa ymmärrä mitää ku ne puhuu niin andalusiaa jne. Mut siel oli ihan sairaan kivaa! Ja siel oli tosi paljon melojia, monta jotka tunsinkin. Ja monta joita en ollu ikinä nähnykää mut paljastu melojiks. Ilta vaan hurahti ja ihan huomaamatta kello oli jo jotain neljä. Hups :D Sit porukka alko vähenee paikalta ja mäki päätin lähtee ku sain kyydin yhelt melojalt.

Seuraavana aamuna oli sit lähtö Fuyukan kanssa Valenciaan. Yövyttiin Cecilialla ja tavattiin myös hänen poikaystävänsä joka oli myös kylässä. Lauantaina käytiin mm. katedraalin tornissa. Torniin oli just siistii kiivetä ku se oli tosi kapeeta spiraalia ja korkeilla porrasaskelmilla ja tuntu vaan et jatku ja jatku.. :D maisema ylhäältä ei kuitenkaan musta ollu kovin hieno, ainaki Sevillan Giraldasta on paremmat maisemat. Näki kuitenkin sen kuinka suuri kaupunki Valencia on (jostain syystä mä kirjotan sen joka kerta valnecia, mun sormien ja aivojen välillä on ilmeisesti pieni kytkösvika).

Syötiin myös paellaa! Ekaa kertaa söin sitä Españassa olon aikana, olin säästäny sitä just Valenciaa varten ku se on kuuluisinta Valenciassa. Se on the thing Valenciassa. Käytiin myös kävelemäs vanhan joen alueella missä nykyään on puisto ja isoja moderneja erikoisia rakennuksia. Ja otettiin pöhköjä valokuvia modernin taiteen kanssa :D

Sunnuntaina käytiin Fuyukan kanssa (C tuli vähän kipeeksi ni pariskunta ei lähteny meiän mukaan) kasvitieteellisessä puutarhassa. Saatiin puhuttua ittellemme opiskelija-alennus vaikka se oli vaan Valencian-yliopistolaisille, jesh. Puutarha oli ihan ok, mut mä odotin kyl vähän enemmän siltä. Ainaki Sevillan Alcazares lyö sen mennen tullen. Toi oli suht epähoidetun näkönen mikä laimensi vaikutelmaa, siellä oli kaikki vanhat kuihtuneet ruskeet lehdet maassa ja siivoomatta.

Sit käppäiltiin vähän kaupungilla. Ja bongattiin yksi tyttö, joka oli pukeutunu Valencian "kansallispukuun", eli vähän niinku Sevillan tunnuspuku on flamencoasu, Valenciassa on tämmönen fallas-asu. Tämä tyttö jäi kiinni nautiskelemasta lettua.

JA. Sit lounaalle mentiin syömään Cecilian lähellä olevaan aasialaiseen buffettiin. Ja Cecilian poikaystävä tuli sinne mukaan, mut Cecilia ei viittiny tulla ku sillä on viisaudenhammassärkyä ni se ei olis varmaan voinu syödä koko rahan edestä. Mut siis- ei moro oli mahtava paikka! Se valikoima oli aivan mieletön! Pöydät notku alkuruokia, pääruokaa ja jälkkärii. Namsnams. Söin ihan hulluna. Pääruokapöydässä oli valmiita ruokia mutta myös iso pöydällinen lihoja ja vihanneksia yms. mitä valittiin ite ja vietiin sit paistettavaksi. Ah. Ja kiinalainen paistettu riisi - onko mitään niin hyvää. Oijoi.

Sen jälkeen mentiin laittamaan molekyylit järjestykseen Cecilialle. Pieni ruokalepo oli tosiaan sillä mahalla paikallaan.. :D Sit kun päästiin taas liikkeelle käytiin katsastamassa sellanen magee leikkipuisto, joka oli meriltä rantautuneen kuolleen miehen muotonen. Tosi iso, ja siellä oli hulluna lapsia leikkimässä ja aikuisia myös vaikka suurin osa aikuisista kyllä seurusteli leikkipuiston reunoilla. Käytiin itekki ottamassa parit liut sieltä. Se oli siis ihan täynnä liukumäkiä ja koloja mihin lapset piiloutu. Esim. pari lasta mahtu ihan hyvin sellaseen hiharöyhelön yhteen poimuun piiloon.

Tässä ilmakuva puistosta.

Kuva osoitteesta [http://1.bp.blogspot.com/_REjQQ5OAUrM/SwGTFLJNhJI/AAAAAAAAD4c/Jp6i6ZT8E1Q/s1600/parque+gulliver+playground2.jpg]

Ja täs kuvas näkyy hyvin esim. just toi hihan suu mihin pääs piiloo :D Ja hiusten joukossa meni pieniä liukumäkiä myös.

Kuva osoitteesta [http://english.independentrip.com/data/regioninfoqueverimages/1259025087-m_parque-de-gulliver-valencia.jpg]

Kyllä olis tollasessa leikkipuistossa pienenä kelvannu leikkiä! Tosin oli kyl Lahen perhepuistokin aika paras paikka. Ja joo tuol meni paljon aikuisiikin lasten kanssa ja oon suht varma et ne salaa nautti siitä et pääs leikkii noin hienos paikas, elämään uutta lapsuutta. Siel oli myös köysiverkkoja ym. mitä pitkin pääsi kiipeemään ylös.

Puiston jälkeen olikin sit jo aika kiirus lähteä kohti lentokenttää ja hyvästeltiin ja kiiteltiin emäntämme ja kipitettiin metrolle. Oli kiva reissu!

Lauantaina vuorossa oli sitten yksikön, kaksikon ja nelikön 200m. Mikään ei menny erityisen hyvin.. Kaksikon 200 edelleen tuottaa vaikeuksia kun mulla ei oo niin kova tahti kun mun parilla täällä. Yksikön 200. Joku siitä puuttuu. Mä en vaan osaa tarpeeks nopeesti. Lähinkin myöhässä, olin heti alussa melkein kanootin mitan jäljessä viereistä kanoottia. Loppumatkasta pääsin kirin kuiteski sillee et maalissa olin kolmas. Olin ajatellut voittaa et ei mitsku kauheesti lohduttanu :D Nelikössä ja kaksikossa oltiin tokia.

Mulla on yks iso iso rasittava koulujuttu tekemättä, tai tehtynä 1/10 sivusta espanjankielistä tekstiä.. Huoh, se on vaan niin rasittavaa, ei se kirjottaminen vaan nimenomaan sen tekstin keksiminen ja tekstin idean luominen..

Matka Pontevedraan meni mukavasti, vaikka kestikin sen about 10 tuntia. Mentiin pikkupakuissa, vai mikskä niitä ikinä kutsutaankaan suomessa. Mä saavuin lähtöpaikalle vähän liian ajoissa ja siks päädyin lopulta ceepparien autoon joka oli lähdössä vähän aikasemmin ku tavallisten melojien auto. Siellä kun oli enemmän tilaa.. (ja hyviä tyyppejä:D).

Perjantaina sitten nukuttiin ensin matkan univelat pois ja illalla käytiin vetämässä valmistavat. Siinä mulle kerrottiin että mun pitikin vetää jonkun toisen kanootilla kun ei kaikillle viititty raahata kanootteja niin pitkää matkaa. No, olis voinu kyllä aiemminkin kertoo ni olis voinu totutella siihen kanoottiin jo viikolla. Nyt valmistavat meni totuttelun piikkiin.

Lauantaina kisat pamahti käyntiin mutta kauan ei käynnissä pysytty. Kisapaikalla oli ihan mieletön surffikeli, aivan hullut aallot. Alkuerät saatiin just melottua, mut sit tuuli ylty vielä lisää. Olin just lämppäämässä vesillä välierävetoon, kun kisat keskeytettiin ja pistettiin kriisipalavari pystyyn. Meitä edellä ollut lähtö ei vaan päässy lähtemään, ja vesillä kaikki melojat oli pakkautunu ku ankat kellumaan pieneen poukamaan mihin aallot ei ottanu niin pahasti. Mä kävin kerran lämppäämässä radoilla ja se oli virhe, en meinannu päästä sieltä pois ku tuuli ja aallot esti kääntymästä. Kirjaimellisesti esti, sain kanootin käännettyä sivuttain mut sen jälkeen se ei vaan kääntyny ku aallot pisti vastaan.. Pitkän taistelun jälkeen kuitenkin lopulta pääsin poukamaan turvaan :D

Juu, ja tosiaan kriisipalaveri päättyi siihen, että ilmotettiin että kisat keskeytetään kokonaan lauantailta. 200m välierät ja alkuerät siirrettiin melottaviksi sunnuntai-aamuun ennen sunnuntain kisoja, ja 500m kisat peruttiin kokonaan. Hitto, just sen ku olisin halunnu eniten meloo:( Ja kello oli vasta 12! Koko lauantai käytännössä tuli vapaaksi. Ja 5 kuudesta lähdöstä jäi melomatta.. No, mentiin sit syömään ravintolaan ja sit palattiin hotellille. Illalla käytiin heittämässä pieni lenkki kaupungilla. Se oli tosi kiva kaupunki! Mä vaikutuin ihan täysin. Tunnelma tosi viihtyisä ja jopa monumentit ja suihkulähteet oli tosi kauniita ja säväytti vaikka mä en ees yleensä niin jaksa sellasista innostua.

Sunnuntaina sitten kasilta pamahti välierät käyntiin. Mulla ei menny mitenkään kauheen hyvin ja b-finaaliveto oli sitten kaikista huonoin. Kisatuntuma puuttuu, mutta kisafiilis oli tosi hyvä! Kiitos Apulannalle. Olin lopulta b-finaalin 5. eli yhteensä 14. Alkuerän yhteistuloksissa olin 11. Kisavetoja lisää alle vaan.. Kaksikko Anan kanssa meni nousujohteisesti, alkuerä oli täysi katastrofi mutta b-finaali oli jo tosi hyvän tuntusta melontaa.

Koko kisareissun coolein juttu oli kyllä että se oli ilmasta! Siis asuminen ja syöminen ravintoloissa, niiiin luksusta. Voisin tottua tällaiseen :D

Matka takasin sujui myös ihan mukavasti, yksi ceeppari piti mulle autossa vähän espanjantuntia.. :D Ja Saila-kulta oli ihana ja piti mut ajantasalla Suomen pelistä, olin ihan tunnelmassa mukana! Parasta koko jutussa että vastustajana oli Ruåtti! Ja aikamoinen murskavoitto, ei voi muuta sanoa.